Ihanat nörtit toimistossa

Ysärii

2012-02-04T14:25:00.000+02:00

Terkkuja täältä toiselta pallonpuoliskolta! Käännän vähän veistä siellä lumisessa haavassa ja postaan taannoisen ysäriluukkini. Olen säästellyt Micmacin ihkua kallopaitaa jo jonkun aikaa. Paidan ongelma on sen lyhyydessä joka ei vain oikein toimi Suomen kesässä tai talvessa ilman aluspaitaa. Noh, osainspiraatio tähän ysäriluukkiin tuli kämppikseni kommentista tukasta, että minun pitäisi käyttää jotain todella grungehtavaa niin viher-harmaa-sini-ruskea tukkani vaikuttaisi harkitulta tyyliseikalta eikä meren teurastamalta kotkanpesältä. Tässä vähän yritystä siihen suuntaan, tukka on tosin silti aivan hirveä. Älkää silti huolestuko, tuo kuva on otettu hassussa valossa, tilanne ei oikeasti ole ihan noin paha.

Ysäri-luukkii

Ei täälläkään koko ajan ole täydellinen sää. Välillä sataa päivä tolkulla. Tein sateiden vastapainoksi oikein hedelmäiset kynnet kauden hedelmistä. Tai no, omenakausi alkaa vasta syksyllä, mutta kaikki muut ovat kaudessa! Huomatkaa myös ranskalainen manikyyrini hedelmien lisäksi. Vaaleankullertava lakka on China Glazea ja pinkki lakka kärjissä OPIa. En ollut koskaan ennen tehnyt ranskista, helppoahan se oli kun kynsillä alkaa olla mittaan. Eivät ne työttömänä idlatessa kulu.

Nomnomnom.

Lahjottu

2012-01-05T21:43:00.006+02:00

Paras tapa saada uusia vaatteita, koruja tai asusteita on tietenkin, kun läheinen ihminen antaa ne lahjaksi. Minulla onneksi osa läheisistä on tajunnut tämän, ja pari viimeisintä esimerkkiä asusteiden saralta on tässä...

Tommy Hilfigerin laukun toi mies mukanaan Jenkeistä, perusteluna "että voit sitten käyttää jotain aikuisempaa eikä aina niitä pommilaukkuja". Pommilaukulla tässä viitataan Ratian Marimekko-klassikkoon, joita minulla on kolme. En ole ihan varma termin etymologiasta, mutta laukku on kai sen muotoinen, että sinne mahtuisi hyvin pommi.

Käsineet toi äiti Japanista ja antoi joululahjaksi rakkaimmille tyttärilleen (eli meille kaikille). Minä ja kuopus saimme kuvan tapaiset ihanat pilkkukankaiset rusetilliset, kun taas keskimmäisen käsineissä oli kaninkarvareunus, joka kieltämättä oli aika hienon näköinen... mutta äiti taisi aivan oikein päätellä, että kuopus olisi miettinyt vähän liikaa rakasta lemmikkikaniaan. Ja kuten kaikki tietävät, ne käsineiden kanit näyttävät elävänä tältä:

Lisää hieman häiritsevämpiä kuvia ei-heikkohermoisille.

Suuri sisustusnumero

2011-12-30T22:37:00.000+02:00

Kun omistaa kenkäpareja enemmän kuin neliöitä, voi säilytys tuottaa joskus haasteita. Eteisen kaappini kenkäritilät pursuavat. Myös kaapin päällinen on täynnä kenkälaatikoita. Myös vaatekaappini lattia on laatikoita pullollaan.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen! Kenkiä voi käyttää esimerkiksi sisustamiseen. Kuten jo kommenteissa uhkailin, kävin joulun jälkeen ostamassa Ikeasta Lack-hyllyjä ja askartelin eteiseeni näyttelyn.

Kenkähyllyt (ja kenkälaatikoita kaapin päällä)

Toinen - Tyylivarkaista varastettu (hehe) - ideani oli, että kiinnitän seinääni nuppeja, joihin voin ripustaa jotain. Koska tämä ei ole sisustusblogi, niin on lienee arvattavaa, että se jotain liittyy myös pukeutumiseen.: ripustelin nuppeihin laukkuja.

Laukut koristavat seinää

Minulla on näemmä liian vähän kivoja juhlalaukkuja, koska Benettonin arkipussukkakin pääsi seinälle. Mutta luulen, että molemmat näyttelyt ovat vaihtuvia. Seinälle pitää vielä keksiä lisää juttuja. Voisikin kohta mennä punkkaan tuijottamaan tuota seinää ja miettimään, mitä.

Hoi pukki, palju kell on?

2011-12-28T19:01:00.001+02:00

Sain tänä vuonna kaksi pehmeää pakettia: patakintaat ja tiskirättejä. Tyynykin oli pahvilaatikossa, niin se ei ollut pakettina pehmeä. Siksi esittelenkin teille vaatteiden sijaan pukin tuoman ihkuasusteen, jonka bongasin joskus Stellan blogista. Ja sitten kirjoittelinkin jo pukille.

Annalle pahoittelut näkyvistä suonista. Katso kelloa. :)

Kyse on siis Conversen rouheasta kellosta. Siskon mies tokaisi kellosta, että onpa naisellinen. :) No ehkä joo, mutta sopii mulle.

Leveä nahkaläystäke ei jatku kokonaan ympäri

Oikeasti olisin halunnut vihreähihnaisen kellon, mutta musta on toki kauhean näppärä, kun se menee kaiken kanssa. Tykkään ja lujaa! Nyt ei passaa enää myöhästyä mistään, kun kuitenkin vilkuilen ihaillen kelloani joka välissä - ellei sitten bussi aja ohi, kun katson ranteeseeni. :)

Vielä lähikuva nahan kuvioinnista

Kiitos, pukki! Tästä hyvästä voisin olla ensi vuonnakin tosi kiltti.

Pientä Promodista

2011-12-21T07:00:00.000+02:00

Promod saapui Suomeen, ja Promod saapui myös Espoon Selloon! Selloon saapui tässä taannoin myös Mintahdus, ja koki iloisen jälleennäkemisen yhden lempiketjurättikauppansa kanssa. Ekalla kerralla henkisesti vahavana ihmisenä löysin sisäisen zenini ja kävelin ohi. Mutta perattuani edelleen merkatut vaatteeni pois kaapeistani, ei edes kulutusta vastustava sisäinen hippini pystynyt estämään minua astumasta sisälle kauppaan.

Tarkoitus oli vain "vähän katella" (ja sitten "vähän kokeilla"). Ja oikeasti minulla on ollut jo jonkin aikaa tarkoituksena ostaa uusia pitkähihaisia trikoopaioja talven varalle, koska vanhoissa alkaa olla reikiä. Ne kun ovat sellaista kulutustavaraa. No, Promodissa oli mukavan pehmoisia sellaisia. Ja oli siellä vaikka mitä muutakin kivaa. Mutta lopulta onnistuin kävelemään kassalle vain yhden poolon, yhden minihameen ja sen hankintalistalla olleen trikoopaidan kanssa, vaikka sovituskopissa mukana oli myös kolme mekkoa. Hyvä minä!

Pienen pieni hame, pikkuriikkinen poolo -
eikä yhtään Gimpin IWarpia!

Ja on minulla hyvä syykin tähän shoppailuun: sekä hame että poolo ovat koon pienempiä kuin ennen! Olen heinäkuusta asti käyttänyt personal traineria ja koettanut kiristellä, ja vihdoin tuloksia alkaa näkyä: syksyllä ostamani suorat housut ovat jo vähän väljät, ja nyt Promodissa mahduin ihan helposti minihameeseen kokoa 40, jonka raahasin pukkariin lähinnä vitsinä: "jos mä mahdun tähän, niin totta munassa saan tän kanssa ostaa".

Ja tässäpä nämä mielettömän pienet vaatekappaleet ovat in action. Jalassa on myös edellisessä postauksessa esitellyt uudet nilkkurit. Hameessa on hauskana yksityiskohtana edessä lapputaskut, jotka eivät valitettavasti kuvassa kunnolla erotu. Viimeistelin kissamaisen lookini hauskoilla, kaverin ulkomailta (en muista mistä) tuliaiseksi tuomilla kattikorviksilla. Crazy cat lady -look oli siten täydellinen.

Musta kissa tangoili korvassa

Vain liikaa on minulle tarpeeksi

2011-12-18T11:00:00.000+02:00

Vastaus taannoiseen kysymykseen "Kuinka monet kengät nainen oikein tarvitsee?" oikea vastaus taitaa olla "Yhdet lisää".

Koska olen enemmän saita kuin lähimmäisenrakas, suunnistin tieni torstaina Tapiolan Sokokselle, missä on käynnissä loppuunmyynnin viimeiset hetket eli toisinsanoen homoalet. Sokoshan saa lähteä, kun Espooseen tulee iso oranssi M eli metro.

Sokokselta löytyi tosin lahja vain yhdelle tyypille - mulle (muille ostin lahjoja sitten Prismasta ja sain sentään bonusta). Mutta jos muutenkin halvoissa kengissä lukee, että hei moi, me ollaan muuten 40% alessa, niin miten klopoholisti voi muuta kuin kiikuttaa kaunokaiset kassalle?

Pöhköimmät poponi by far

Ja katsokaa nyt näitä! Minulla ei ole ikinä ollut mitään näin epäkäytännöllisen annamaisia kenkiä. Maailmassa on varmaan joku globaali tasapaino pöhköjen korkokenkien käyttäjille: kun yksi lähtee maapallon toiselle puolelle, metamorfoituu yhdestä maiharitytöstä uusi kissakenkäilijä. Nämä kaunokit ovat merkkiä ICON.

Kurnau!

Koska olen kenkämakunikin puolesta trendikäs muotibloggari, niin valitan nyt tässä yhteydessä kaavan mukaan, miten kamalan vaikeaa on saada rojuista hyviä kuvia näin pimeään talviaikaan. Niistä tulee varjoisia ja rakeisia. Minulla paralla kun ei ole edes hovikuvaajaa kotona. Ei oo helppoo. Tosin sillä hovikuvaajalla saattaisi olla joku mielipide 50,5 neliön asuintilaan ja 51 kenkäpariin. Joten paskaakos semmosella...

Maxine, uskollinen jättiläinen

2011-12-16T05:55:00.001+02:00

Kuten Minttu pari postausta sitten kertoi, niin pakkasin kimpsuni ja kampsuni,(joita oli muuten paljon) sekä Parikat ja muutin Australiaan, vähintäänkinn vuodeksi.

Täällä on ollut sen verran kylmä alkukesä, että pukeutuminen on koostunut lähinnä farkuista ja hupparista ja nyt säiden lämmitessä, farkkushortseista ja teepaidoista jotka kaikki ovat icuwanhoja.

Yksi uudehko ihanuus on kuitenkin jäänyt blogihuomiotta. Kyseessä on vaivalla huuto.netistä metsästämäni uniikki-Maxine. Kyseinen laukku oli ilmeisesti Parikan uusimman kokoelman koekappale, eikä tullut laajempaan myyntiin. Kuva ei tee oikeutta laukun ihanalle turkoosille värille. Lisäksi Maxine on niin valtaisa, että se syö sisäänsä kolmen päivän Melbourne-reissun vaatteet SEKÄ läppärin. Ja humppaamaan lähtiessä tietenkin myös vaihtokengät. En tiedä enää miten tulin toimeen ilman.

Published with Blogger-droid v1.7.1

Nahkatakin uusi elämä

2011-12-14T00:00:00.000+02:00

Nappasin kesällä vaatevaihdosta kaverin miehen nahkatakin, joka ei istunut minulle sitten yhtään. No, halvalla sai. :) Alla olevassa kuvassa olisi demo. Nukke on suunnilleen minun muotoiseni, ja takki selkeästi roikkuu. No, sehän onkin miesten takki, ja ne nyt ovat vaan muodottomampia, koska miehillä ei esimerkiksi ole persettä.

Takki ennen tuunausta

Vein nahkatakin Annan luotto-ompelijalle, joka loihti siitä 110 eurolla naisellisemman. Olkapäitä piti ottaa sisään, takkiin tehtiin muotolaskoksia, sitä kavennettiin sivuista ja hihoja lyhennettiin. Ja tällainen siitä tuli.

Ja tuunauksen jälkeen

Onhan rotsi edelleen melko rouhea, ja napit ovat naiselle "väärällä puolella" (Tietääkö joku muuten miksi miesten ja naisten takit, paidat ja farkut napitetaan eripäin?), mutta nyt se sentään istuu. Ja takki oli varsin kiva syksyn tuiskeessa. Nyt olen siirtynyt jo talvitakkeihin, mutta paksulla nahkarotsilla pärjäisi kyllä vielä täällä etelän "talvessa" - ainakin jos sen alle pukee villapaidan. Ihan hyvä hankinta. Eipä oikein mistään saa polvipituista nahkatakkia reilulla satasella.

Hesaria lukiessa

2011-12-11T12:16:00.001+02:00

Vähän hiljaista täällä blogin puolella. Anna lähti Ausseihin, ja minua on viime aikoina kiinnostanut enemmän ravinto ja lihakset kuin vaatteet ja muut nätit asiat. Tai ovathan lihakset nättejä. Ai, että ne vasta ovatkin! :) Muut nörtithän ovat aina bloggailleet vähemmän. Ehkä tämä menee ohi. Blogia ei ainakaan lopeteta, koska onhan tämä ihan hauska juttu, vaikka onkin vähän jäähyllä.

Kyllä minä edelleenkin laitan vaatteita päälleni. Ja töihin mennessä ne ovat ainakin omasta mielestäni tosi kivoja. Mutta jotenkin en ole jaksanut pousata.

Kynsiäkin laitan edelleen, vaikka ne kokevatkin kovia rautaa kolistellessa ja säbäpalloja nappaillessa. Sen olen huomannut, että lakat pysyvät paremmin rakennekynnessä kuin luonnonkynnessä. Ja rakennekynnet kestävät pehmeää luonnonkynttä paremmin myös rankkoja harrastuksia. (Pehmeästä luonnonkynnestä muuten: Nail Envy ei auttanut ainakaan täällä juuri yhtään - enemmän tuloksia saa rasvaamalla käsiä ja öljyämällä kynsinauhoja.)

Hankin viime keväänä geelikynsiuunin ja geelejä. Ekat geelit eivät oikein pysyneet, mutta vaihdettuani merkkiä, olen saanut homman toimimaan. Huollan edelleen geelejäni useammin kuin mitä "muut" käyvät manikyristeillä, mutta eipä se maksa kuin aikaa, ja sujuu hyvin telkkaria katsellessa tai lehtiä lukiessa.

Välillä olen harrastanut glitter-kärkiä (siis glitter-geeliä, ei lakkaa). Eilen tein kuitenkin "luonnolliset" kynnet. Kokeilin ekaa kertaa myös vaaleanpunaista geeliä (joka olisi hyvä, jos luonnonkynsi alla olisi värjääntynyt vaikka kynsilakoista". Vaaleanpunainen geeli ei levittynyt amatööriltä ihan tasaisesti, joten tänään Hesaria lukiessa kikkailin niihin hämäyskoristeet.

Lakkasin puoli kynttä glitterlakalla, vetelin pari viivaa koristelakoilla, ja käytin valkoista kynsilakkakynääni pisteiden tekoon. Ensin meinasin harjoitella dotting toolin käyttöä, mutta koska halusin valkoiset pisteet, päätin käyttää valmista kynääni.

Että sellaista. Katsotaan, josko innostuisin bloggailemaan jatkossa muutakin kuin yhdet sunnuntaikynnet (jotka toivottavasti selviävät maanantain säbätreeneistä ja tiistain pelistä - nätisti lakatut peukut pystyyn!). :)

Kenkiä, kenkiä ja lisää kenkiä

2011-10-30T19:15:00.001+02:00

Kesäisellä isomman kaveriporukan mökkireissulla tuli jotain kautta puheeksi kengät. Kuinka monta paria kukin niitä omistaa? Mikä on tarpeeksi? Ja mikä on liikaa? Jopa jotkut porukan miehet intoutuivat omansa laskemaan (ok, ehkä intoutuminen on pikkuisen liioittelua...). Miesten tulokset vaihtelivat muistikuviemme mukaan jossain kymmenen ja viidentoista parin tietämillä.

Mutta entäs me naiset... Joillain niitä oli vähemmän, jopa alle 30. Joillain sitten taas enemmän - 50 parin tietämillä taisivat kisailla voittajasta Mari ja Inga. Mutta ei Minttukaan paljoa jälkeen jäänyt. Siitä se ajatus sitten lähti - kuvata ja blogata kaikki kengät, jotka omistaa.

Seuraavaksi ensin Mari tunnustaa olevansa kenkäongelmainen. Kuvatuksi kenkiä tuli yhteensä 48 paria. Valitettavasti kuviin eivät päässeet ihan kaikki kengät: vielä on olemassa salikengät, moottoripyöräkengät sekä Nokian Kontiot mökkeilyyn. Lisäksi on myös luistimet ja monot, riippuen siitä lasketaanko ne kengiksi vai ei. Täytyy kyllä tunnustaa, että noista kengistä seitsemästä parista voisin luopua... Enimmäkseen kuitenkin kengät ovat minulle rakkaita, jokaisella on omat erityiset käyttötilanteensa enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman niitä! (Jos nyt ihan vähän dramatisoi.)


Marin kesä-, juhla- ja urheilukengät. 37 paria.

Marin syys- ja talvikengät. Maltilliset 10 paria.

Uusimmat ihanuudet kokoelmiin, L.K.Bennettin Sabirat.

Mintun kengät mahtuivat lautailu- ja maastohiihtomonoja ja kaappiin unohtuneita Kontioita lukuunottamatta samaan kuvaan. Kenkiä on siis keskiverrosti noin 49 paria. Noin, koska osa noista saa lähteä teippaamisprojektin yhteydessä (kuvan ottamisen jälkeen kengät merkattiin - siksi ne tuli esiin kaivettuakin).

Tässäpä nämä. Monoja ei lasketa ja Kontioita ujostutti.

Kuvan ottamisen jälkeen tuli ostettua huuto.netistä kahdet Nelliinan klopsottimet, joista sandaalit istuivat ihkusti, mutta korkkareita pitää vielä koettaa modata pohjallisilla, koska ne hölskyvät jalassa.

Mustat sopivat, valkoiset saisivat sopia, kun ovat niin sievät

Monoja ei siis lasketa (tiedoksi vaan, Mari), mutta spinning-kengät klosseineen kyllä. Rajanveto on siis lähes tieteellinen. Ekan kuvan oikean yläkulman koriskengätkin ovat lähinnä muisto ehjästä nuoruudesta. Ihminenhän ei teietnkään pärjää myöskään ilman kaksia maihareita (oikeasti en ole luopumassa kummistakaan) tai kaksia lenkkareita. Mutta hei: jos Marilla on viidet läpsyt, voi Mintulla olla kahdet lenkkarit... :D Seitsämä tennarit ovat suorastaan perustellut, koska ne ovat eri värisiä (paitsi että kolmet ovat mustat) ja kaksissa on varret.

Eikä siinä vielä kaikki. Minttu kulutti viime talvena loppuun mustat saappaansa, ja uusille olisi todellakin tarvetta. Niitä on kaivattu jo monena aamuna. Mutta eikö tuossa kuvassa ole teidänkin mielessä kukallisten lantsarien vieressä selkeästi saappaiden mentävä aukko?

Voiko tähän sanoa muuta kuin äly hoi...?

Hentsumaukka ja Versace

2011-10-21T13:39:00.004+03:00

Leikin toisen kerran Polyvorella, tällä kertaa koska H&M käski. Jotenkin en ole ollut kovin innostunut näistä H&M ja supersuunnittelijat mutta tästä Vercase-kokoelmasta olen jotenkin ihan pähkinöinä. Versacen överiys iskee kuin tuhat volttia ja olen käynyt jopa muinoin pällistelemässä Giannin iltapukukokoelmia Design-museossa. Harkitsen vakavasti jopa jonottelua ulkona marraskuisessa pakkasessa. Pitää varmaan alkaa pitämään enemmän pipoa kun aivovamma on iskenyt :)

Tykkään tästä kokoelmasta myös sen takia, että materiaalit ovat tällä kertaa poikkeuksellisen hyviä eli silkkiä ja nahkaa. Tuo mekko, läääääääh... Jos se näyttää tyhmältä päälläni niin saattaa tulla itku.

Piknikkesän tilinpäätös

2011-10-02T18:18:00.002+03:00

Kesän alussa julistin tämän kesän piknikkien kesäksi. Tarkoituksena oli käydä piknikillä mahdollisimman monta kertaa, mahdollisimman monessa eri puistossa Helsingissä ja syödä kaikki mahdollinen ruoka ulkona. Pikniktavoite onnistui erinomaisesti! Eniten puistokäyntejä keräsi Koffin puisto. Siellä pikniköin kesän aikana ainakin kolme kertaa joista yksi oli synttäribrunssin jälkeinen keksin-ja mansikoidensyöntisessio, yksi lukupiirikirjanlukuyritys croissanteilla ja yksi kerroista Magic the Gatheringin-peluusessio, eväinä pulled pork-burritot. (MtG on muuten uusin hotti hipsterharrastus).

Omnomnom.. (weheartit.com)

Myös Alppipuistossa tuli käytyä muutama kertaa, joista ensimmäinen kerta oli ensimmäinen kerta koko Kalliossa ja Helsingissä asumisen aikana. Hieno puisto oli jostain syystä täysin unhoitettu. No, nyt tuli tämäkin asia korjattua. Alppipuistossa tuli nähtyä kaukana asuvia ystäviä ja lapsuuden ihmeitä, eli Gommi ja Pommi!
Kaivopuistossa pikniköin perinteisen Wapun lisäksi myös juhannuksena. Säät suosivat ja sapuska ja seura olivat loistavia. Luin myös kirjakerhokirjaa Tähtitorninmäellä ja sielläkin oli jotain eväinä, todennäköisesti jotain herkkää ja tyttömäistä (eli pekonia tai jotain vastaavaa).

Hempeää lueskelua puistossa (wehearit.com)

Pikniköinniksi laskettakoon myös hieman epäonninen reissu Seurasaareen, josta rannan puuttuessa vaihdoimme Munkkiniemen rantaan. Myös Hietsussa tuli lojuttua niin, että rusketus oli paras mitä Suomessa on mahdollista minun olmi-ihollani saada. Jopa Hesperian puisto tuli korkattua piknikhenkisesti kun nautiskelimme siellä kallioilla istuen Ravintolapäivän okonomiyakit.

Nyt pikniköinti saa väistyä sisällä murjotuksen tieltä mutta olen pikniköinnin sijasta taas innostunut Konadoimaan. Tässä parit lähiaikojen viritelmät:

Joku vanha OPI ja konadlaatta m21

Nämä toiset kynnet ovat Charming Nailsin erikoislaatasta. Tämä laatta nousi heti suosikkilaatakseni. Todella hyviä kuvoita ja tarpeeksi leveitä ja suuria. Selkeästi ajateltu järkevämmin tämä homma kuin peruskonadeissa. Ensimmäinen laatan kokeilukerta oli klassisen kulta-musta-leopardi.

Grau! Kultainen on joku vanha OPI myöskin.

Yritän käyttää mahdollisimman monta kynsilakkaa loppuun tässä vielä syksyn aikana eli pitää myös leimailla ahkerasti ja kiusata näillä kuvilla niitä, keitä nämä kynsihommelit eivät lainkaan kiinnosta :D

Rasti seinään - ja tuplana!

2011-09-12T21:46:00.000+03:00

Minä en ikinä laita paitaa housuihin. Siis ikinä. Syynä siihen ovat perinteiset: jenkkakahvat ja iso pylly. Siksi yllätin itsenikin viime viikolla, kun paita eksyikin hameen kauluksen sisälle.

Pääosassa vyötärö - go me!

Syynä tähän anomaliaan olivat hauskan vaatevaihdosta napatun vekkihameeni etumuksessa olevat napit (jotka eivät tietenkään näy kuvassa). En raaskinut piilotella niitä paidan helman alla, joten tungin helman toisen helman alle.

Viime perjantaina kävin pukeutumisneuvojalla, mistä löytyi kerrankin istuva kynähame ja ehkä täydelliset housut. Tapiolan Sokoksella oli näet vain pitkä malli, ja medium-pituiset pöksyt tilattiin minulle Hakiksen Sokokselta. Mutta vaatekopissa pyllyäni peilatessa innostuin ajatuksesta, että vyö kerrankin näkyisi. Ja tänään sitten seikkailin töissä paita housuissa. Vaikka housut eivät ole edes täydelliset. Niissä on liian leveä vyökaistale, ja vyölenkit ovat joskus vähän "löysällä". Minulla kun ei ole niin leveää vyötä. Ja lahkeet voisivat olla ehkä sentin pidemmät.

Huomatkaa Inga-asento!

Oikeasti olisin halunnut pukea housujen kanssa kauluspaidan, mutta ne ovat minulle yleensä niin lyhyitä (jos istuvat muuten), että eivät meinaa pysyä housuissa. Idea lookiin on tullut C.S.I. Miamin Caleighlta, joka on aina paita housuissa ja virkemerkki ja ase vyöllä. Mikä ihana badass-tsubu!

Kuva täältä ja Caleigh on vasemmalla - tosin tällä kertaa ei kauluspaidassa

Ikäkriisi

2011-09-10T13:51:00.001+03:00

Töiden toden teolla alettua lomien jälkeen havahduin miettimään pukeutumistani.

Kyllä, ne ovat leopardikuvioiset

Tai oikeastaan hätkähdin ajatuskulkua, joka eräänä aamuna johti tähän asuun:
Shortsit (ns. suorahousukangasta ja niissä on upslaakit) ovat ehdottomasti asialliset. Ja koska asuun kuuluu korkokengät (gansterityyliin kaksiväriset, farkkua, kiiltonahkaa ja niittejä), on ylenmääräisen asiallisuuden välttämiseksi tarve lisätä kokonaisuuteen myös bändipaita JA leopardikuvioiset legginsit.

Puolustuksekseni voin sanoa, että bändipaita oli sentään uusi ja leopardikuvio suhteellisen hillitty.

Sinänsä ihan hauska asu, mutta ehkä myös toimistolla voisi yrittää. Edes vähän.
Yrittäessäni etsiä kaapistani "toimistoasiallisia" vaatteita, joiden ei välttämättä tarvitsisi olla "asiakaskelpoisia", huomasin selkeästi pitäväni valkoista mustaa asiallisempana värinä. Johtuneeko jostain teinivuosien fiksaatiosta.. Lisäksi tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi. Vielä kun keksisi, helpottaako tilanne enemmän uusilla vaatteilla vai opettelemalla suhtautumaan "siistimpään" pukeutumiseen jotenkin eri tavalla.

Ainakin väri vaihtui

Ensimmäisestä korjausliikkeestä olen melko ylpeä - ainakin omasta mielestäni onnistuin näyttämään sopivasti asialliselta olematta liian tylsä. Vaaleat paikka-farkut näyttävät vaalean paidan kanssa asiallisemmilta kuin ovatkaan ja kaulakorukin on suomi-designia (tuomisia Ars Auttoisista).


Versio1	Versio2

Seuraava haaste olikin vaaralliset harrastukset, joiden jäljiltä kädessäni oli varsin komea mustelma. Jatkuvat "herranen aika, mitä sulle on tapahtunut!" -kauhistelut menettävät pian uutuudenviehätyksensä, joten rajasin paidat vähintään 3/4 hihaisiin. Rajoittuneesta valikoimasta ulkoilemaan pääsi valkoinen puuvillatunika. Näemmä asustuksissakin ajatus kulki molempina päivinä samaa rataa. En tajunnutkaan, että tulos oli noin samankaltainen ennenkuin näin kuvat vierekkäin :)

Naamiohuveja

2011-08-28T09:00:00.001+03:00

Mysteerinen japanilainen nainen kissanaamiossa! Kuka ihme se voisi olla? Mistä ihmeetä on kyse? Liittyykö tämä jotenkin "Suomi juo ja kusee"-festareihin (aka Taiteiden yö?)

Mysteeristä!

No minähän se siellä! Kyseessä olivat Venetsian karnevaali-teemaiset rapujuhlat Finlandia-talolla ja olihan se pakko vähäsen tälläytyä kun näin hieno tilaisuus tuli. Patricia-tukka päähän, kissat naamalle ja menoksi.

Mysteeri paljastettu

Ahkeran karnevaloimisen jälkeen oli mukavaa nauttia kesän paluusta. Heitsussa oli lämmintä, ihmisiä ja jonkun sortin futista biitsillä tapahtuma jonka takia sieltä sai myös tatuointeja.

pitäiskö siinä lukee I <3 mom

Aamusta iltaan

2011-08-27T01:45:00.003+03:00

Tänään heti aamulla toimistolla Inga totesi, että ollaanpa sitä hienona. Ja kun olin lähdössä kotiin markkinoinnin Kaisa sanoi, että näytätpä sä tänään hyvältä. Ajattelin sitten, että pitäisköhän tässä blogata...

Mintulla oli toinen mieli, töihin riensi insinööri pieni...

Tällainen siis olin. Asu on suorastaan Allu-univormu, koska se taitaa olla kokonaan ostettu Aleksi 13:sta. Hameesta en ole ihan varma, mutta ainakin se on Espritiä (jota Allu myy).

Pitäisi varmaan käydä useammin asiakkailla, kun silloin olen ilmeisesti harvinaisen hyvännäköinen. Tosin ei mikään ihme: pukeudunhan jopa minä asiakkaalle mennessä siististi, vaikka normaalisti viihdynkin paremmin tällaisissa releissä:


Mintulla oli kolmas mieli, Kino Tapiolan ovenpieli, houkutti häntä ja viivytti kaipuun kuolemaa (tosin kuva on otettu industrial-hengessä keskellä Perkkaan ghettoa)

Viikon suosituin alaosa on ollut kiiltävät epähousuni, joissa hengasin keskiviikkona töissä ja torstaina ja perjantaina Espoo Cinéssä. Trikoo se vaan on ylimukavaa. Tämä vormu onkin sitten rättiketjuasu. Kengät tosin ovat Allulta ja lauku Marimekon, mutta loput vaatteet ovatkin sitten Linexiltä ja Promodista. Vaikka eihän tämä ole kunnon ketjuvaateasu, koska siihen ei kuulu yhtään henkkamaukkaa.

Oli muuten taas loistavia leffoja: torstaina ensin katson elokuvaa, jossa vakoilusta tuomittu Arne Treholt olikin NINJA! Sen jälkeen vuoron saivat saksalaiset bailuvampyyrit. Tänään (tai, köh, eilen) perjantaina katselin outoa palkkamurhaajaleffaa (perus leffafestarimenoa ja totaalinen WTF-loppu) ja vampyyrivirukseen sairastuneita möllejä pakenevista ihmisistä kertovaa Stake Landia.

Ciné on nyt minun osaltani katsottu. Pitäisiköhän alkaa käydä läpi R&A-leffoja...

Konjakin väristä nahkaa

2011-08-23T21:41:00.000+03:00

Luovutin. Päälläni oli tänään syysreleet. Mutta toisaalta takki ei juurikaan viihtynyt niskassa, vaan suurimman osan ajasta se keikkui käsivarrella. Eli ehkä tasapeli?

Syksyisintä asussani oli ehkä villainen Reuna-mekkoseni. Toki sukkiksetkin olivat aika paksut, mutta ne passaisivat ihan hyvin vähän viileämpänä kesäpäivänäkin - sellaisena kuin tänään siis oli.

Vaikka takki onkin ehkä enemmän oranssi kuin konjakki, ovat SHB:n klopottimeni ja kirpparilöytölaukkuni sitä ihteään. Ne toivat kivan väriläiskän muuten mustaan asuun.

Kuvauspaikkana sai toimia todella blogiuskottavan funkkis Tapiola ja sieltä Kino Tapiolan piha. Siellä (tai oikeastaan kinossa sisällä) vietetään parhaillaan Espoo Cinéä. Olen käynyt aiemmin jo katsomassa siistittyä versiota lapsivampyyrista, eksistentiaalikriisistä kärsiviä ranskalaisia teinigootteja, Woody Allenin uusimman, kolme häiriintynyttä murhatarinaa sekä dokkarin norjalaisesta peikonmetsästäjästä. Tänään vuorossa oli Hollannin Rare Exports eli Sint. Siinä hieman osumaa ottanut Pyhä Nikolaus seivästi amsterdamilaisia kuolinpäivänsä kunniaksi. Sweet.

Vielä olisi torstaina ja perjantaina molempina kaksi leffaa. Sitten olisi tämän vuoden saldo täynnä. Kymppihän riittää.

Susi! Susi!

2011-08-20T11:40:00.001+03:00

Alkuviikon konfferenssi-illallisilla säikyttelin antaumuksella ulkkareita Nuuksion karhuilla ja susilla. Vähän toki piti avartaa saksalaisten ja hollantilaisten Suomi-kuvaa myös kertomalla Bodom-järvestä ja grillijonokäyttäytymisestä. Hyvä jos enää uskalsivat hotellistaan ulos.

Kliseistäkin kliseisemmät susi-liekki-kiitospaidat olivat ja ovat edelleen jostain syystä nousseet hipstereiden suosioon. Itse olin mukana trendissä jo viime talvesta lähtien mutta jotenkin psykedeelinen susipaita/tunika/lyhyt mekko on väistelly kameraa. Kyseinen epämääräisyys on riolaisesta skede/taide-kaupasta ja Element-merkkiä. Muutoin luukki oli kotirouvaisa. Vetäisin huivin päähän 50-lukulaisesti, sillä kaikki shamppooni olivat blondeille hiuksille ja kuivashamppoolla päästä olisi tullut harmaa. Löysin myös laukkuinventaariota tehdessäni vuosia sitten kadonneen punaisen Maybellinen kestohuulipunan. Siis sen huulipunan mitä ei enää valmisteta eikä enää mistään saa ja joka oli kestävin ja parhain ikinä. Nyt dilemmana on, säästääkkö punaa kunnes se kuivuu piloille vai käyttääkkö kaikki loppuun ja nauttia viimeisistä rippeistä? Ah näitä länsimaisen ihmisen ahdingon kaameita ilmentymiä!

Uuuuuu!

Kotirouvat ja bisnesrouvat shoppaavat kaikki Hakiksessa. Joillakin bisnesrouvilla on jopa elämänsä ruskettuneimmat hartiat tänä kesänä! Shortsikelitkin palasivat yllättäen. Suomen kesä jaksaa aina yllättää.

Kukkei

Kuka toi on?

2011-08-19T15:52:00.000+03:00

Päätin palata takaisin lähestulkoon omaan hiusväriini, tai ainakin väriin mikä suurin piirtein vastaa hataria mielikuviani siitä, miltä tukkani näytti lähestulkoon seitsemän vuotta sitten, ennenkuin avasin ensimmäisen punaisen hiuspurkin ja ajauduin värjäyskierteeseen. Kuivuneet latvat saivat samalla kyytiä ja kävi kuten kampaajani ennusti siinä vaiheessa kun aloin kasvattaa otsista pois; heti kun se alkaa olemaan sen verran pitkä, että se on melkein kadonnut, sen leikkauttaa takaisin. Peilikuva vaatii taas hieman totuttelua. En meinaa itsekkään tunnistaa itseäni ja vaatteet näyttävät oudon värisiltä tumman tukan kanssa. Henkisesti olen aina tuntenut itseni tummatukkaiseksi, joten identiteettini ei muuttunut vaikka blondius katosi. Saas nähdä, onko vaaleatukkaisilla oikeasti hauskempaa... Luulen kuitenkin, että hauskaa on näinkin.

Animelookkia vähän mukana

Vielä on kesää jäljellä

2011-08-18T21:46:00.000+03:00

Tero Vaara sen tiesi. Ja ihan vaan kompensoidakseni duunipaikan nörttien huppareita ja pitkiä lahkeita, minä painelin keskiviikkona töihin ilman sukkiksia ja modatulla inttipaidallani, jossa tuuletus toimii. Loppukesän fiilistä saivat tuoda biker bootsit.

Eestä

Kuvat on otettu illalla kotipartsilla, koska enhän minä tietenkään muistanut ottaa kameraa töihin ja siten saada oikein toisen ihmisen ottamia kuvia. Pahoittelen aurinkotuolia ylemmässä kuvassa. :)

Takaa

Tähän asuun olisi sopinut hyvin Conversen mility-henkinen kello, jota olen kuolaillut jo jonkin aikaa. Luulin jo yhden aamun ajan hukanneeni Fossilin kelloni ja salaa onnittelin itseäni siitä, että saisin tekosyyn hommata uuden kellon, mutta olinkin pakannut kellon salikamojen mukana väärään pussukkaan ihan huomaamattani. Pahus. :)

Kuolaus

Onneksi on "jo" elokuu, niin voi alkaa jo kirjoittaa joulupukille. Luonnollisesti tuo on malliston tokaksi kallein malli. Onneksi olen maailman ensteks kiltein.

Kuva: Kenmar Watches

Rauhaa ja rakkautta

2011-08-16T22:39:00.000+03:00

Kesän lopettajaisiksi päädyin (Kyllä, truu iivil heavy minä) hippifestareille. Hämmentävää, miten erilaisen visuaalisen vaikutelman maanläheisistä väreistä ja rastoista koostuva uniformu aiheuttaa verrattuna vaikkapa Tuskaan. Sulautusyritykseni on sensuroitu yleisen viihtyvyyden nimissä.

Olen ottanut tavakseni ostaa itselleni vaatteita tms. matkamuistoksi kaiken krääsän sijaan - oiva tapa vähentää krääsän määrää ja tukkia vaatekaappia entisestään. En siltikään osaa tuntea kovin huonoa omaatuntoa seuraavan tunikan kotiuttamisesta:


Takaa	Edestä

Onhan tunika kuitenkin pääsääntöisesti musta, ja siinä on alien. Tai pikkupiru :)

Tossuille en tosin kykene keksimään muuta tekosyytä kuin sen, että niissä oli jotain kovin sympaattista. Kyseessä on "Opinkas" malliset tanssikengät, jotka on valmistettu paksusta nahasta 3500 B.C. Mesopotamialaisen mallin mukaisesti.

Maailman mukavimmat tossut

Näillä kävelee melkein kuin paljain jaloin, mikä varmasti tekisi jaloille vähintään yhtä hyvää toimistolla kuin terveyssandaalitkin.

Takaisin virtaan

2011-08-15T19:56:00.000+03:00

Yritäppä siinä sitten keksiä mahdollisimman epäkliseistä otsikkoa Flow-festareihin... KAIKKI (tai ainakin melkein) blogaajat ja wannabeblogaajat olivat paikalla joten "go with the flow"-henkiset viritelmät on jo viety.

Flow on siitä miellyttävä festivaali, että himaan voi tarvittaessa poiketa varsin nopeasti jos Suomen kesä yllättää illan viileydellä ja yöksi pääsee omaan sänkyyn näkemään painajaisia räp-esityksistä konferenssissa. Tämä antaa uudenlaisia vapauksia myös lämpimimpien hetkien pukeutumisen suhteen, kun mudassa ei tarvitse kovin paljoa rämpiä. Mekot ja jännittävämmät viritelmät ovat siis mukana kuvioissa! Ihan Hel-looks-meininkeihin en lähtenyt, mutta pääsin ulkoiluttamaan kivoja päähineitä ja mekkoja jotka muuten pölyttyisivät kaappien pohjilla.

Perjantain vaatetus koostui pseudomilitantista lookista suikan ja feikkinahkahousujen muodossa. H&M/Hasbeenssit auttoivat hieman päiden yli kuikuilussa ja housut oli helppo puhdistaa.

Suikka, juurikasvun pelastus

Trenditietoinen Minttukin oli paikalla fiilistelemässä coolisti Midlakea ja Eevil Stöötä.

Posea Noksu-teltan edessä. Sisällä teltassa joku ulinabändi.

Illan viiletessä torjuin kylmyyttä vetäisemällä jaguaaripaidan alle Iron Maidenin paidan. Mitä olisikaan Flow ilman hevibändin ironista paitaa...

Hevibändin paita

Lauantai valkeni lämpimissä merkeissä. Olin varautunut shortsit+sukkahousut-yhdistelmään, mutta Suomen kesä suosi ja tarkenin mainiosti japanintuliaismaksimekolla. Tajusin jossain vaiheessa, että maksimekkojenhan ei kait kuuluisi loppua nilkkaan... no, japanikääpiömitoituksella jopa suomikääpiön mekko voi olla "liian lyhyt".

Pantti 2€, sidukka 7,5€! Riistoa!

Mutaakin kyllä oli, kuten kunnon festareissa aina, sillä Heineken-teltan importnurtsi oli muuttunut nurmikosta mutalammikoksi mutta Melissat eivät mudasta säikähdä ja H&M/Hasbeens-kiilapuukkareissakin oli sen verran platoa, ettei muta yltä varpaisiin asti. Puukenkävalintani oli myös muutaman (~100) muunkin suosiossa, mutta en ihmettele, niillä pystyi aika kivasti seisomaan tunnista toiseen. Fjällrävenin Kånken-reppu oli toinen erittäin suosittu asuste, samoin Coston lakkeja näkyi monia.

Lauantain ja koko festivaalin paras esiintyjä oli odotetusti Janelle Monae. Pidän Janellen musiikin lisäksi myös neidon androgyynihköstä tyylistä. Virkistävää, että koko kroppaa ei ole pakko pitää paljaana, toisin kuin lähestulkoon kaikki muut laulajaneitoset nykyään tekevät. Janelle saa kenkäpöhkön himoitsemaan oxford-kenkiä ja takkihupsun smokkia.

Sunnuntaina sää viileni ja Brasiliasta raahattu yksisarvismekko sai kaverikseen ns. blogaajasukat. Yksisarviskorut sopivat värimaailmaltaan Kanye Westin blingien väreihin ja yksisarvismaailmassa taitaa Kanyekin elää, sen verran vahvat kuvitelmat sedällä oli itsestään ja valituksensa kiinnostavuudesta. Sunnuntain yllättäjä oli Rubik josta minulla ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia ja bändi osoittautui ihan kelpo humppaamiseksi. Minttukin oli lauantain tauon jälkeen taas mukana mutta toistaitoiset blogaajat unohtivat ottaa yhteiskuvia. :(

White trash-tukka ja yksisarvisia

Niille, jotka ovat musiikillisesti vähemmän valveutuneita, voin kertoa, että oma otsikkoni on pöllitty täysin epäironisesti mahtavalta Pekka Strengiltä.

Bambi ja syys

2011-08-09T22:12:00.000+03:00

Laukkujen jumalat olivat tänä vuonna suosiollisia ja päättivät, että ansaitsin vielä toisenkin ihkun laukun ketjuolkahihnalla tänä vuonna brassilaukkuni lisäksi. Synttärilahjan muodossa haltuuni päätyi ensimmäinen IVANAhelsinki-tuotteeni, ihkuakin ihkumpi bambi-laukku. En ole aiemmin juurikaan innostunut merkin telttakuoseista tai muista retrohömpötyksistä muodottomina aa-linjaisina kaapuina mutta bambi-heijastin ja laukku ovat olleet materialististen himojeni kohteena jo jonkun aikaa. Myös merkin uusi mallisto, Velvet lake, on näyttänyt varsin kutsuvalta.

Missä Rumpali?

Tässä vielä laukku koko komeudessaan, kuvauksellinen parvekkeen seinusta taustana. Laukku on oikea tilaihme, sinne mahtuu kaikki tosin sisätaskujen puutteessa täysin sikin sokin.

Awwww.. soon söpö. Ja sinne mahtuu kaikki.

Söpöstä laukusta synkempiin asioihin. Tänään oli ensimmäinen päivä kun pistin nahkatakin päälle ja vedin sukat jalkaan. On siis tullut aika taas kuunnella toistolla Jim Morrisonin surumielistä hoilotusta.

Shortsit ja saappaat

2011-08-08T16:35:00.000+03:00

Viime viikon torstaina koetin yhtä tämän kesän muotikotkotuksista: lämpimällä säällä puetaan shortsien tai lyhyen hamosen ja paljaiden kinttujen kaveriksi saappaat.

Minä valitsin saappaiksi armaat bootsini. Lyhyitä shortseja minulla on tasan yhdet, joten niiden suhteen valinta ei ollut vaikea. Yläosaa pääsi verhoamaan vaatevaihdosta napattu poncho kera henkkamaukan topin. Korut mätsäilin saappaiden väriin: korviin niin ikään vaatevaihdosta löytyneet vaaleat puiset renkaat ja kaulaan itsetehty Pacman-koru.

Kesäisellä, ilmastoidulla toimistolla asu oli varsin passeli: ei tullut kuuma eikä edes kylmä. Kun autoilin kaverin kanssa ostoksille, tuli auringossa päivän seisseessä autossa nilkkaosastolle jo hieman hiki.

Harmittaa hieman, kun noista mun bootseista ovat kärjet päässeet tummumaan talvisesta katujen suolauksesta johtuen. Osaisikohan suutari käsitellä nuo jotenkin yksivärisiksi. Vaikka väri olisikin tummempi, niin ei haittaisi. Kunhan se olisi tasainen. Vai voiko sen tehdä kenties jopa itse?

Yes means fuck me, no means fuck you

2011-08-07T16:49:00.000+03:00

Otsikon teksi on lainattu yhdestä hauskimmista näkemistämme bannereista eilisellä Helsingin Slut Walkilla, jonne tiedostavat nörtit toki osallistuivat - osa jopa krapulaa uhmaten. Yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on nimenomaan sitä, mitä mielenosoituksilla kannattaa yrittää tehdä. Ainakin ihanien nörttien oikeistosiipi vannoo yleensä lobbaamisen nimeen mielenosoitusten sijaan. Siis esimerkiksi silloin, kun koetetaan takoa poliitikkojen päähän, että niitä opintotukia voisi tosiaan nostaa tai muuta vastaavaa. Tosin on ihanien nörttien anarkistisiipi ollut senkin asian puolesta Eduskuntatalon edessä mouhuamassa silloin joskus, kun olimme vielä nuoria ja vieläkin tulisieluisempia.

Matkassa oli siis vankkaa kokemusta ja ensikertalaista. Vaikka sää ei ollutkaan iloisen aurinkoinen, paikalle oli raahautunut lisäksemme vino pino muita femakoita: 3500-4000 henkeä Hesarin eli poliisin mukaan. Sadetta piisasi noin vartti ennen marssin alkua, mutta sitä pääsi onneksi karkuun Kiasman lipan alle. Luontoäiti ja Esterikin ovat selvästi feministejä, koska sade lakkasi sopivasti marssin ajaksi ja alkoi uudelleen vasta, kun olimme päässeet turvallisesti Kaisaniemen kentälle.

Manskulla muutama tyyppi vielä luuli, että sataa

Iskujoukkomme marssi ehkä suunnilleen puolivälissä. Matka taittui rattoisasti, koska vähän takanamme kulki iloinen rytmiryhmä, joka soitteli erilaisia rumpuja ja kelloja.

Rytmiryhmä

Jossain välissä otimme pienen spurtin, kun bändin volyymi alkoi häiritä. Viitisen metriä edempänä paukutus kuulosti taas kivemmalta.

Mikonkadulla näki, kuinka paljon sakkia oli liikkeellä

Itse emme pukeutuneet mitenkään hirmuisen pervosti, koska asia on tärkein. Vähän suurempaa kaula-aukkoa tuli harrastettua. Tai sellaista, jolla ei ehkä menisi töihin. Helman pituus oli aika normi. :)

Iloiset marssijat Kaisaniemessä

Mari hieman sääli vaaleita nahkakenkiään, jotka ottivat märällä kadulla vähän osumaa. Anna taas oli suunnattoman ovela ja marssi Melissan kumikengissä.

Ranskalais-preussilaisissa tunnelmissa

2011-08-03T17:00:00.000+03:00

Taas kerran on lomat lusittu ja tunnelma katossa. Loman pukeutumiseni oli niinkin innovatiivista kuin farkkuhame + t-paita, joten kuvasaldo jäi köyhäksi. Meno ei ole paljoa parantunut nyt töihinpaluun jälkeen. Lisäksi hovikuvaajani Inga on vielä lomalla. Ja kun menen pyörällä töihin, en voi pakkolaukaista kuvaa kotona. Töissä joku voisi nähdä, ja yksin ei kehtaa. Seli seli.

Mutta on minulla jotain esiteltävääkin. Poistin lomalla geelikynteni, koska halusin antaa kynsieni levätä. Loma meni sitten aika pitkälti vain OPI:n Nail Envyllä läträtessä. Mutta nyt töihin palatessa jaksoin kerrankin vähän panostaa. Tein ranskalaisen manikyyrin.

Meitsi tekee ranskiksen aina koristelukynällä, koska sillä on helpompaa saada suoraa viivaa kuin lakalla. Ja minulla ei ole tällä hetkellä ranskisteippejä. Ja kaikki ranskis-Konadini ovat jotain muuta kuin perusranskiskuviota.

Koristelin muuten varsin perusperusranskiksen parilla kynsitarralla. Kuvatussa vasurissa tarra oli peukussa ja oikeassa kädessä taas pikkurillissä.

Ranskalaisen tunnelmoinnin lisäksi olen harrastanut preussilaista järjestystä: olen viime syyskuusta asti uhonnut, että pitäisi käydä vaatekaappi läpi ja merkata kaikki vaatteet. Konditionaali muuttui imperfektiksi loman viimeisinä päivinä, kun vihdoin sain ryhdyttyä tuumasta toimeen. Ei mennyt edes vuotta. Ha!

Homman nimihän on se, että epäilen vahvasti, että en käytä kaikkia rättejäni. Vaatteet, joihin olen kyllästynyt, olen saanut vietyä tehokkaasti vaatevaihtoihin, mutta sellaiset kivat vaatteet, joita en vain osaa käyttää, lojuvat vuodesta toiseen kaapissa tilaa viemässä. Nyt siis merkitsin kaikki rättini, ja poistan merkin aina, kun vaate päätyy käyttöön. Ja jos jouluun mennessä ei ole käyttökertoja kertynyt, saa vaate lähteä. Joulu on takarajana siksi, että siihen mennessä olen päässyt käyttämään sekä kesähepeneitä että talvisia neuleita. Nyt sitten mietin, että mahdankohan tässä enemmän tai vähemmän alitajuisesti pihdata vaaterepertuaarin käyttöä tai vaihtoehtoisesti armokäyttää vaatteitani. Tämä asia selvinnee itsetutkiskelulla. Olisi kiva olla enemmänkin ankara ja saada siten minimoitua vaatekaappini sisältö. Koska jos minulle ei ole hankalaa olla käyttämättä vaatetta x ennen joulua, niin mihinköhän minä sitä tarvitsen?

Merkintätapoja minulla on käytössä neljä erilaista:

1. Henkarin kääntäminen: normaalisti henkarini roikkuvat kaapissa siten, että ne saa nostettua sieltä helposti pois. Nyt käänsin kaikista henkareista päät ympäri. Kun vaate päätyy käyttöön, käännän pään taas normaalisuuntaan.

Käännettyjä henkareita ja pyykkipoikia

2. Pyykkipojat: minulla on muutamassa henkarissa useampi pari housuja. Koska näissä tapauksissa henkarin kääntäminen ei toimi, pistin housuihin pyykkipojat. Kun housuja käytetään, pyykkipoika saa lähteä.

3. Hyllyn vaihto: isolle osalle t-paidoista ja hyllyillä majailevista hameista tein niin, että tuuppasin ne kaikki samalle hyllylle. Hyllyyn kiinnitin lapun "käyttämättä". Ja tyhjäksi jääneelle hyllylle vastaavasti tuli lappu "käytetty". Kun paita tai hame palaa käytön jälkeen kaappiin, se vaihtaa hyllyä. Molempia hyllytyyppejä on pari. Kauhtuneet tai rikkonaiset yksilöt päätyivät samalla räteiksi siivouskomeroon, niin hyllytilakin riitti.

Hyllynvaihtoa

En ole muuten käyttänyt vain ja ainoastaan tuota keltaista t-paitaa (vaikka se yksi lemppareistani onkin). Loput käytetyt paidat olivat kuvanottohetkellä pesussa / kuivaustelineellä odottamassa viikkausta.

4. Teippi: loput vaatteet villatakeista legginseihin saivat merkikseen palan teippiä. Kun vaate päätyy käyttöön, teippi saa lähteä.

teipattuja villapaitoja ja -takkeja

Topit ovat nätisti rullalla. Huomaa, että joukossa on jo käyttöön päässyt musta toppi.

Minulle kävi muuten jo kerran niin, että unohdin ottaa teipin pois shortseistani. :) Onneksi olin vain mökillä, enkä painellut pitkin pääkaupunkiseutua teipinpala persauksissa. Pitää olla jatkossa huolellisempi...

Rullatut ja teipatut topit ja legginsit muuten pysyvät hiton siistissä ja kompaktissa järjestyksessä. <3

Sukat ja alusvaatteet jätin merkkaamatta. Niitä tyydyin vain karsimaan rankalla kädellä: kaikki nuhjaantuneet ja epäistuvat yksilöt lensivät roskiin. Vielä pitäisi teipata kengät ja laukut. Huivien ja vöiden annan olla, koska asusteet eivät vie paljoa tilaa ja niitä saa ollakin paljon.

Suosittelen kaapin läpikäyntä muillekin - sen saa samalla järjestettyä, ja kaapin uumenista saattaa tehdä jopa löytöjä. :)

Kahdet kesähäät, yksi mekko

2011-07-26T22:33:00.000+03:00

Talviselta Brasilian matkalta tarttui mukaan muutakin kuin rusketusta ja Melissoja. Varauduin kesän hääkauteen jo hyvissä ajoin hankkimalla kesäisen ja juhlavahkon silkki-puuvilla-mekon paikallista tuotantoa merkiltä nimeltä Redley. Tuntui myyvän etupäässä miehistä surffimuotia mutta muutama naistenrättikin oli paikalle eksynyt ja tämä nimenomainen mekko olikin täydellinen.

Ensimmäisenä vuorossa olivat ystäväpariskunnan merirosvohäät. Hääpaikka aiheutti hieman asuvalintavaikeuksia, häät kun pidettiin purjelaiva Svanhildillä merillä. Säät kuitenkin suosivat ja silkkihamonen pääsi käyttöön myös purkkarille.

Svanhild, ohoy!

Parhaani mukaan väistelin tervaa ja mekko säilyikin aivan ehjänä. Kuumaa riitti ja aurinkorasvaa kului olkapäillä. Sain silti lähestulkoon elämäni parhaan rusketuksen hartioihin kuitenkaan palamatta. Merirosvoteemaa toteutin violettilla silkkihuivilla joka suojasi näppärästi myös päänahan palamiselta ja ranteihin sujautetulla kasalla sekalaisia rannerenkaita sekä jättirinkulakorviksilla. Villimpiäkin merirosvoviritelmiä nähtiin, lähinnä tosin miespuoleisilla vierailla.

Ankkurit nostakaa, maa jäädä saa!

Hikinen merirosvo

Seuraavat häät tanssittiin tasan kaksi viikkoa myöhemmin mutta yhtä hikisissä, jos ei vielä hikisemmissä merkeissä. Siskoni meni naimisiin Vaajakosken Wanhassa Woimalassa, joka on vanha voimala keskellä sulkua, todella upea paikka. Mekko sai tällä kertaa kaverikseen Etsystä shoppaamani kukkaseppelepäähineviritelmän ja samat pääkalloMelissat mitä paatillakin, tosin paatilla pidin niitä tasan vihkimisen ajan minkä jälkeen hengasin avojaloin. Tarkoituksenani oli myös korustautua, mutta selkeästi olin niin orientoitunut eteerinen metsänhenki/luonnolapsilookkiin, että unohdin kaikki huolella valitsemani korut laukkuun. Kuvan poseeraus ei myöskään ole sululta, pusikko kuuluu vanhempieni talon pihaan.

Kukkaseppeletytsä

Kukas seuraavaksi menisi naimisiin, että mekko pääsisi ulkoilemaan uudestaan?

Synttärilahjoja

2011-07-22T22:35:00.000+03:00

Täytin hiljattain vuosia jonkin verran ja ihanaiset ihmiset ympärilläni keksivät myös lahjoa minua erilaisilla vaatekappaleilla ja yhdellä kirjalla, Xavier de Maistren "Matka huoneeni ympäri ja Öinen tutkimusmatka huoneessani". Kirja on vielä lukematta mutta vaatetuspuolta voin esitellä hiukkasen. Mekko on jo wanha Vivien of Hollowaylta tilattu. En vain ole saanut vielä kovinkaan paljoa tätä käytettyä kun väri ja materiaali ovat vähän epäkesäisiä ja kuosi ei sovi ihan joka tilanteeseen. Suikka on lahja siskoltani. Se on Olivia Rougen verkkokaupasta ja todella, todella hieno. Lumihiutalekaulakoru on ystävältäni ja sokeritärkätty. Tekisi mieli imeksiä sitä, omnomnom.. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, uudet Parikat, ihana lahja ihanalta mieheltäni. Grau!

Kippis minulle!

Näissä tamineissa söin ihan itse elävältä keittämiämme hummereita loman kunniaksi. Hummerin syönti on sotkuisaa mutta mekko säilyi ihme kyllä tahroitta.

Guess what!

2011-07-20T09:35:00.001+03:00

Olen kautta aikain ollut surkea kultakorujen käyttäjä. Tämä ei johdu siitä, etteikö keltakulta sopisi minulle. Viimeksi eilen irkkailimme ihon sävyistä (referenssinä Virven valaiseva esitys asiasta), ja totesin, että taidan olla aika neutraali tyyppi, koska sekä kulta että hopea menee. Keltakultakammoni juontaa jo kouluajoista, kun minulta kysyttiin, onko suvussani kansallispukuihin pukeutuvia vähemmistökansalaisia. Sen jälkeen kultaiset korvarenkaat ovat olleet minulle hankalat käyttää.

Koska nyt olen jo jonkin aikaa ollut lyhyttukkainen, ja olen onnistunut käyttämään jopa pitkää mustaa hametta, päätin antaa taas keltakullalle mahdollisuuden. Samalla totesin yhden toisen syyn sille, että en yleensä käytä keltakultaa: rannekelloni on hopean värinen.

Tämä ongelma ratkesi sitten eilen ihan pikana, kun kampaajan jälkeen eksyin Stokkan alennusmyynteihin. Guessin kullan värinen kello oli 50% alessa ja maksoi enää alle kahdeksankymppiä. Ostopäätös oli nopeasti tehty, eikä ranne ja korvat enää riidelleet.

Mutta mihin sitä koira karvoistaan pääsisi: samasta alelaarista mukaan tarttui myös vähän hopeaa: mukavan rouheat korvakorut. Tänään painellaan siis taas hopeissa.

Rautaneito ja pikkupoika

2011-07-16T11:40:00.000+03:00

Vanha kunnon Iron Maiden konsertoi stadionilla ja toisin kuin yleensä, myös intternetsistä hankittujen wanhojen ihmisten istumapaikkojen myötä stadionillakin näki jotain. Alice Cooper lämmitteli ja lapset olivat wc-jonossa kauhuissaan Alicen paidan "I'll bite your face off"-tekstistä eli kauhurokki tepsii vielä, ainakin 10-vuotiaisiin. Bruce pomppi kuin sähköjänis, vanhat sedät tiluttivat ja hitit kaikuivat komeasti valtaisina velloville mustanpuhuville yleisömassoille. Mukana menossa myös fanitytöt Anna ja Minttu, asianmukaisesti pukeutuneinena:

Sexy beast ja beware!

Myös Eddie oli paikalla. Se yritti tällä kertaa soittaa skebaa mutta ei ollut ihan yhtä hyvä kuin Adrian, Dave ja Janick.

Groaar! Eddie from final frontier

Keikan jälkeen heavy vaihtui wanhojen ihmisten seuraan, eli ystävämme Ollin 30-vuotisjuhliin. Ollilla oli juhlissaan myös VIP-vieras Justin ja kaikki tytöt halusivat tietenkin samaan kuvaan teinisensaation kanssa. Vielä kun Taylor Lautner tulisi pilestämään niin puumat kehräisivät onnellisina...

Iiiiiiiih!

Jotain epäkuollutta

2011-07-07T15:18:00.000+03:00

Blogissa on vallinnut omalta osaltani hiljaisuus, jonka nyt pätkäisen hetkeksi. Töitä olen tehnyt kotitoimistolta ja lomakin (lyhyt sellainen tosin) on ihan nurkan takana joten vaatepuoli ei kovasti ole saanut vaihtelua paita + shortsit tai laivamekko-linjasta. Oranssi MACin huulipunani on uusi ihastukseni, vaikka en ole edelleenkään varma sopiiko se varsinaisesti minulle. Koska asuni ovat olleet tylsiä, tähän epätylsä kuva epäkuolleesta lookista parin viikon takaisista Corpse Bride-polttareista. Skål!

Shoppailua ja Kulkue kesälauantaina

2011-07-03T20:00:00.000+03:00

Mainitsinko jo, että nyt on lomalomalomaloma? No on se. Ja siksi lauantaina puin Marin kanssa suoritetulle shoppailureissulle todella rennon hippimekon ja toisen alelöydön eli farkkuliivin. Kokonaisuuden kruunasi jo tutuksi tullut ristikoru.

Hippi puun juurella

Kas, Arska! Moi!

Ennen varsinaista shoppailua katselimme myös pride-kulkueen ohikulkua Espalla. Oli värikästä. tässä pari otosta kulkueesta.

Sieltä se tulee

Kulkueen söpöin otus

Morsmaikkuja

Läyhy tsygä

Suomi on yhdistysten luvattu maa...

Ja tätä riitti

Tyylikkänä töissä ja kynnet kaverille

2011-07-02T11:19:00.000+03:00

Vaikka nyt kesällä olen keskimäärin pukeutunut töihin todella rennosti, keskiviikko oli poikkeus. Meillä oli taas tiedossa vaatevaihto, ja halusin testata kenkiäni, jotka ovat olleet hankalat: ostin ne taannoin jalka turvonneena, ja myöhemmin ne alkoivat lonksua jalassa. Ja pohjallisen kanssa ne painoivat. Mutta kun laitoin kantapäihin silikonipehmusteet, kengät pysyivätkin jalassa. Joten pidin ne itse.

Kengät ovat todella söpöt korkkarit, ja asu piti rakentaa niiden ympärille. Korkkareista on lähikuva aiemmassa postauksessa. Kavereikseen kengät saivat kirpparilta löytyneen henkkamaukan raitahameen, joka on yksi lemppareistani, ja vaatevaihdosta mukaan tarttuneen Pierre Cavallon topin. Tämä toppi on ensimmäinen tätivaatteeni. Pierre Cavallohan ON tätien vaatemerkki. Mutta toivottavasti onnistuin silti näyttmään nuorekkaalta Koko homman viimeistelin raidallisella huivilla, jonka solmin rusetiksi ja punaisella huulipunalla. Ja lopputulos oli kenkiin sopivan chic.

Eilen illalla kävin taas vaihteeksi väsäämässä kynsitaidetta jollekulle muulle kuin itselle. Tein tänään kaasoilevalle Paulalle tukkakoristeeseen sopivat kynnet.

Tämä olikin eka kerta, kun liukuvärjäsin kahdella sävyllä. Pohja on tehty siniseen taittuvalla turkoosilla, jonka päälle on töpötelty vihreämpää turkoosia. Päähän on vielä laitettu vähän vihreä. Lakat alla.

Kaksi ekaa sävyä eivät erotu kamalasti kuvassa. Livenä liukuma oli selvempi. Konadoin taas pitkästä aikaa, kun koko hoito koristeltiin perhosilla. Ja nimettömien perhot saivat vielä selkäänsä blingiä strassien muodossa.

Pitäisi jaksaa konadoida välillä omiakin kynsiä. Ehkä nyt jopa jaksaa ja ehtii, koska on LOMALOMALOMA! (virallinen blogihehutus tehty, chek)

Minga

2011-06-28T22:17:00.000+03:00

Meillä on vähän höpö pomo. Hänen mielestään pieni ja vaalea ja iso ja tumma ihminen voivat olla ihan sekoitettavissa. Olkoonkin, että, molemmat ovat äkisiä akkoja. Silti. Hei, kamoon! Näyttäkö nää niinku samalta?

Ei tosiaan ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun suuri valkoinen johtajamme on halunnut puhutella toista meistä ja huikannut: "hei Minga!" Joten tässä sitä sitten mingaillaan taas kerran suunnitellusti.

Eräs perjantai, ei kauaakaan sitten (no ok, toista viikkoa...), meillä oli firman kesäjulhat, ja kesken tylsimmän työtorstain Mingan alkupäälle juolahti mieleen, että pukkeuduttaisko taas samiksesti. Ja loppupäälle sopi. Sitten alkoikin hervoton irkkiarvonta, että mitäs vaatteita sitä kaapista löytyykän. Läyhyt "inspired and approved by Antti Asplund" -korut olivat jälleen suunnitelman lähtökohtana. Ja tällaista siitä tuli.

Hameet olivat vähän erilaiset, mutta muuten onnistuimme olemaan hyvin samanlaisia ihan rannekorua ja hiuspantaa myöten. Mintulla tosin alkoi perjantai-iltapäivällä kiristää vanne pätä, ja hän venytteli sitten pantansa räkspoks-poikki.

Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka moni insinööri tajusi tai ainakaan jaksoi kommentoida... Alkaakohan tämä olla jo vähän vanha vitsi? :) Päasia, että ittellä on kivaa! Ja olihan meillä. Ja bileetkin olivat hyvät.

Jokaisen polkupyörä

2011-06-26T16:55:00.000+03:00

Ratkaisin pöllityn fillarin ongelman ostamalla itselleni uuden menopelin. Kaksi vuotta jatkunut jopokuume vei voiton ja vaikka jopo on ei pidemmille matkoille optimipyörä olekkaan, on se kaupunkiajossa ehdottomasti paras. Käytettynä intternetzistä löytämäni ajokki on jonkun itse tuunaama eli todella magea! Pinkki-mustalla mennään loppukesä. Lisävarusteiksi hankin järeän kaarilukon ja korin, joka jäi odottamaan tarpeeksi suurta jakoavainta ja kissanpentuja.

Jopojopojopojopo

Viikon asu

2011-06-11T19:14:00.003+03:00

Annan edellisen postauksen kuvaaman tyttöilun jälkeen oli aika äijäilyn. Jotkut lähtivät sotimaan, ja toiset lakkaamaan kynsiään. Kovimmat supersåldatit tekivät molempia. Tässä sotaraportissa ovat mukana ennennkemättömät ennen ja jälkeen -kuvat. Rankkaa menoa.

Maastokynnet valmiina sotaan

Vietin siis tämän viikon maanläheisissä sävyissä, jotka tosin miellyttävät muutenkin silmääni ja sopivat (ainakin omasta mielestäni) minulle hyvin. Reserviläisen varusti puolustusvoimat: päällä maastopuku M-91, varsikengät M-91, miehistövyö sekä päälimmäisenä taisteluvyö. Vapaalla kerrosten alta paljastui t-paita M-91, jota voi myös modata. Päässä oleva lakki taitaa olla mallia -62. Ysiykkösen maiharit ovat lestiltään "ainakin tarpeeksi leveät" ja hölskyvät akkain jaloissa. Hyppykengät rulez. Sellaiset löytyvättekin kotoa. Ensi kerralla omat kengät mukaan. Saatana.

Ilmavalvontaa

Vartija asemissa.
Mukana menossa RK-62 ja pöhkö ilme

Tuo hieno musta hihamerkki tarkoittaa, että sotilas on osa eliittijoukkoja, eli hän on sotilaspoliisi. Sotilaspoliisit, eli tuttavallisesti kutsuttuna spollet, ovat niitä, jotka saavat ampua omia selkään. Jee. Kuolema käpykaartilaisille!

Kenun saattueen kuski ja Land Rover Defender

Kohteensuojauksen lisäksi spollarit toimivat vippien eli yleensä kenraalien eli tuttavallisemmin kenujen saattueessa. Lisäksi he voivat suorittaa esimerkiksi kulunvalvontaa ja etsintöjä. Ja ottaa sotilaskarkureita kiinni. Vaikka ampumalla.

Vaikka siviilissä pidänkin koruista, lähdin tällä viikolla liikkeelle maltillisesti. Koristautumiseni painottui lähinnä kauluksiin. Tosin puolustusvoimissa vain kenraalilla on yhtä paljon rojua kaulassa. How khuul iz dat?

Huuda mun sotilasarvoo!

Sota ei siis ole mitään kivaa larppihenkistä leikkimistä, vaan totista raatamista. Siitä todisteena myös kuva. Ei herkimmille. Beware!!

Sota vaatii veronsa. OMG!!!!

Lisää hattuja, minihattuja

2011-06-09T14:00:00.000+03:00

En saa hatuista tarpeekseni. Tällä kertaa tosin hattu ei tosin tehnyt hatun tehtävää eli suojannut päätäni tai lähinnä päänahkaani auringon säteilyltä, sillä siihen se oli ihan liian pieni. Jälkikäteen ajatellen olisin ehkä voinut käyttää täysikokoistakin lakkia... No, ensi kerralla.

Piquenique meneillään

Tämä miniolkihattu minulla oli päässäni viime lauantaina kun vietin melkein koko päivän Koffin puistossa lukien, juoruten ja croissantteja syöden. Kesäpäivän täydensi myös pikainen terassi ja sushi pikkupaikassa Kasarmitorin laidalla. Taisi olla nimeltään Sushi Day&Night tai jotain vastaavaa. Hyvä päivä, lisää tälläisiä.

Valkoisen naisen taakka

2011-06-08T21:01:00.000+03:00

Hattugalluppi päättyi hatun puolesta 9-6. Tämän kunniaksi käytin torstaina erästä toista lempiasustettani, cowgirl-hattua meksikaanien maasta. Pukeuduin hattuun koska se sopi asukokonaisuuteeni teemalla "valkoinen riistäjä" ja joku mulkero pölli fillarini LUKITULTA sisäpihalta, enkä siis pistänyt päähäni tästä syystä kypärää vaikka tarkoitus olikin. Kyseinen henkilö/henkilöt on toivottavasti jo ajanut päin puuta fillarillani ja kuollut valtaisaan verenvuotoon, sillä rakkaan fillarini jarrut vaativat erikoistekniikkaa toimiakseen.

Valkoinen riistäjä kotiviidakossa

Iha itte tapoin tän taljan eläimen.. se oli öö..seepra varmaan.

No, lohduttauduin aamupalalla Ilmattaressa, jonka jälkeen menimme Mintun ja mieheni kanssa katsomaan ARS11-näyttelyä. Valkoinen riistäjä-teema olikin aika osuva, sillä turhankin monessa taideteoksessa osoiteltiin aika hanakasti sormella kulutusta, luonnon tuhoa ja kaikkea muuta pahaa mitä valkonaamat ovat afrikassa saaneet aikaan. Osuviakin teoksia oli, mutta käsitystäni Afrikasta tämä näyttely ei kyllä muuttanut mihinkään suuntaan. Olisin toivonut enemmänkin rohkeampaa uskontojen ja diktatuurien käsittelyä mutta se puoli jäi aika vähäiseksi. Parhaita töitä olivat oikeasti afrikkalaisten taiteilijoiden tekemät teokset tai ottamat valokuvat, heikoimpia ja osoittelevimpia taas eurooppalaissyntyisten. Omia suosikkejani olivat muotiblogiuskottavat keikarimiehet Kongosta, "afrikkalainen hallitus"-kuvasarja ja Sophie, supersiivooja.

S.A.P.E., Congo Brazzaville-Baudouin Mouanda

The Reign- Mary Sibande

Kuvat: Kiasma ja täältä.

Aamun hetki

2011-06-04T22:14:00.000+03:00

Tulin tällä viikolla keskiviikkoaamuna niin aikaisin töihin, etteivät raksaäijätkään olleet vielä paikalla. Toimistotalomme viereen nousee uusi talo - siksi niitä yleensä näkee. Mutta koska olin kerrankin onnellisesti ilman yleisöä mestoilla, päätin pakkolaukaista pari kuvaa päivän asustani.

Aamuvuorossa

Keskiviikko oli taas niitä ihania päiviä, kun ei tarvinnut sukkiksia. Lisää näitä! Asu on muuten kohtalaisen kestävää kehitystä: sekä paita että laukku ovat toista kättä, ja kengät on ostettu viime vuosituhannella!

Katse kaukaisuuteen

Kynnet eivät oikein sopineet asuun, mutta teinkin ne jo edelliselle viikonlopulle. Mutta ihan kivat nekin olivat. Pohjalla valkoista helmiäislakkaa ja kärjet mustattu spongella. Lisäsin tippeihin myös vähän glitter-lakkaa. Lopuksi konadoin pinkkejä kukkia kahdesta eri laatasta.

Liukuvärjäystä glitterillä

Tänä viikonloppuna minulla oli sitten jätskikynnet. Pikkurillin mustikkajäde on Dependin 159, ja loput lakat ovat Essien: mango-meloni on Haute as Hello, minttujäde on lempparini Mint Candy Apple, vattujäde on Knockout Pout ja peukun suklaajäde on tunnettu nimellä Mink Muffs.

Jädeä, nom!

Bratz

2011-05-31T09:00:00.002+03:00

Blogipalmu jäi vanhalle toimistolle, mutta uudellakin toimistolla on vaikka mitä hienoja taustoja. Jopa rehuja, mutta ensimmäiseksi rekvisiitaksi pääsivät luksusta henkivät aulan verho ja lamppu.

Kuva on hieman kehnompaa laatua, koska se on otettu HTC:n kameralla. Tämä allaoleva kuva on otettu Ingan Desirellä. Oman Wildfireni otos oli todella rakeinen. Mutta muuten Wildfire on kyllä ihan oiva varsinkin kokonsa puolesta. Mitä nyt välillä menee ämmät hiljaa -moodiin eikä anna minun vastata. Ja heti, kun hälyytys loppuu, niin näppäinlukko kyllä lähtee pois päältä heti seuraavalla pyhkäisyllä. Weird.

Mahtaakohan syy olla kännykameran linssissä, kun pääni näyttää kuvissa valtaisalta - vähän niin kuin Bratz-nukella. :)

Suuri pää, suuremmoiset ajatukset?

Kuten jo aiemmin kerroinkin, olen nykyään todella laiska pukeutuja. Univormukseni ovat kuin vaivihkaa hiipineet hameiden sijaan farkut, tennarit ja trikoopaidat. Tässä ehkä viikko tai vähän päälle sitten "panostin" ja puin trikoopaidan päälle trikooliivini. Se oli varmaan se liivi, joka teki temput: kun kuvaa otettiin, ohikulkeva raksaäijäkin sanoi, että hyvältä näyttää. :) Tai sitten Belgiasta ostettu medaljonki.

Kynnet on kuvattu sitten Wildfirellä. Blogasin sentään ihan vaan tieskarilla. En ole vielä yhtä teknologian aallonharjalla kuin Anna.

Tykkäsin tästä lakkauksesta kovasti. Se oli näytti kauemmas klassiselta ranskikselta, vaikka kynnellä olikin värinä Essien Demure Vixen (viime kesän Summer collectionista), joka on siis vaalea malva. Valkoiset tipit on kondadoitu, ja vasta läheltä huomaa, että niissä on kukkakuvio.

Kynnet myös sopivat laiskalle, koska vaalean sävyn ansiosta lakoista ei heti huomannut, kun ne alkoivat lohkeilla. :)

6/100

2011-05-30T17:00:00.015+03:00

Anna tykkää aina hokea, kuinka me nörtit luemme päivät päästämme Dostojevskia. :) Samaan aiheeseen sopien bongasin Yummyn blogista FB-tyylisen haasteen (on tämä saattanut sielläkin kiertää?). Voittaakseni aikaa vaatepostauksen kanssa maunoillessani, listaan teille nyt oman "kirjasivistykseni".

BBC uskoo, etta suurin osa ihmisistä on lukenut vain kuusi sadasta tässä listatusta kirjasta. Lihavoidut kirjat olen lukenut kokonaan ja kursivoidut kirjat olen aloittanut mutten ikinä saanut päätökseen tai olen lukenut niistä pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan minulle.

1 Pride and Prejudice - Jane Austen
2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte
4 Harry Potter series - JK Rowling
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee
6 The Bible
7 Wuthering Heights - Emily Bronte
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens
11 Little Women - Louisa M Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy
13 Catch 22 - Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca - Daphne Du Maurier
16 The Hobbit - JRR Tolkien
17 Birdsong - Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye - JD Salinger
19 The Time Traveler’s Wife - Audrey Niffenegger
20 Middlemarch - George Eliot
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald
24 War and Peace - Leo Tolstoy
25 The HitchHiker’s Guide to the Galaxy - Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck
29 Alice in Wonderland - Lewis Carroll
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy
32 David Copperfield - Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis
34 Emma -Jane Austen
35 Persuasion - Jane Austen
36 The Lion, The Witch and the Wardrobe - CS Lewis
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
40 Winnie the Pooh - A.A. Milne
41 Animal Farm - George Orwell
42 The Da Vinci Code - Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving
45 The Woman in White - Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood
49 Lord of the Flies - William Golding
50 Atonement - Ian McEwan
51 Life of Pi - Yann Martel
52 Dune - Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen
55 A Suitable Boy - Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
58 Brave New World - Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men - John Steinbeck
62 Lolita - Vladimir Nabokov
63 The Secret History - Donna Tartt
64 The Lovely Bones - Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas
66 On The Road - Jack Kerouac
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding
69 Midnight’s Children - Salman Rushdie
70 Moby Dick - Herman Melville
71 Oliver Twist - Charles Dickens
72 Dracula - Bram Stoker
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson
75 Ulysses - James Joyce
76 The Inferno - Dante
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Emile Zola
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
80 Possession - AS Byatt
81 A Christmas Carol - Charles Dickens
82 Cloud Atlas - David Mitchell
83 The Color Purple - Alice Walker
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web - E.B. White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory - Iain Banks
94 Watership Down - Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice - Nevil Shute
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas
98 Hamlet - William Shakespeare (contained within the complete works)
99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl
100 Les Miserables - Victor Hugo

Uijui. Olen lähes tuplasti niin kova jätkä kuin mitä BBC briteistä (?) uskoo! Mutta aika vahvasti tässä scifi-fantsu-chick lit -linjalla mennään. Ja listan Dostojevskiin en ole koskenutkaan (sori, Anna). Idioottia ja Karamatsovin veljeksiä olen sentään aloittanut. :D Listalla oli sekä Narnia-sarja että Velho ja Leijona, joista sain siis samalla vaivalla tuplapinnat, mikä on lähes juksua.

Todella monta listan kirjoista on tullut nähtyä leffana, esimerkiksi tuo lukematon Austenini Järki ja tunteet. Toisaalta ihan jees, että edes vähän perehtyy merkkiteoksiin kevyesti leffan muodossa, mutta toisaalta olisi hyvä oikeasti lukeakin: esimerkiksi muskettisoturit on Disneyn sooloilemana aika hanurista - vaikka yksi musketööreistä onkin John Malkovich. Lefffoihin ei voi luottaa (ainakaan, jos tekijänä on Disney)!

Koetan jaksaa bloggailla tässä joku päivä ekat uudella toimistolla otetut kuvat yhdestä duuniasustani. Ikävä totuus vaan on, että olen viime aikoina jaksanut panostaa ruokottoman vähän sekä pukeutumiseeni että kynsiini. Kauheasti blogattavaa ei siis ole ollutkaan.

Pistäkääs kommentteihin omia listojanne!

Hattugallup

2011-05-26T18:06:00.002+03:00

Helsinki Fashion Stock Salesista saalistin itselleni mitä hienoimmat uudet Parikat mutta niistä myöhemmin. Tällä kertaa kaipaisin lukioiden mielipidettä tyylillisen erimielisyyden ratkaisuun.

Yleensä olen puolisoni kanssa aika samoilla linjoilla pukeutumisen suhteen mutta yhdestä asiasta meillä on varsin eriävä mielipide.´Minusta hatut ovat mahtavia, hänestä hatut ovat kamalia. Koska pidän hatuista todella paljon, saalistin niitä itselleni yhden lisää HFSS:stä. Kyseessä on Coston tupsupappalätsä. Sain valtaisan pappalätsäinspiraation kun katsoin viime viikolla kuumehoureissani 70-luvun neuvostoliittolaisia komedioita Youtubesta. (Tsekkaa Youtube ja Mosfilm) ja Coston lätsä oli juuri vastaus inspiraationi aiheuttamaan lätsätarpeeseen.

Eilen kävimme katsomassa (ja nukkumassa) Pirates of Caribbeanin uusimman osan. Yritin lähteä leffaan uudessa hienossa hatussani, mutta asukokonaisuuteni tyrmättiin. Nyt kysynkin teiltä, hyvät harvalukuiset lukijat, kumpi oli parempi vaihtoehto, hatutta vai hatulla. En nyt ota tässä kantaa kokonaisuuden muuhun järkevyyteen, siitä voidaan olla montaa mieltä...

Ilman hattua

Hatun kanssa

Lisäsin tuohon oikeaan laitaan kyselyn ja pidän sitä siinä jonkun aikaa. Käykääpä äänestämässä!

EDIT: Bloggerissa näyttäisi olevan jotain häikkää, äänet eivät päivity. Toivottavasti korjaantuu mahd. pian.

Elämäni toinen julkkistukka

2011-05-23T19:38:00.000+03:00

Joskus kultaisella 90-luvulla telkusta tuli sellainen sarja, missä kuusi nuorehkoa henkilöä lähinnä hengaili kahvilassa ja sekoili ihmissuhteissaan. Siinä sarjassa oli Rachel-niminen roolihahmo, jonka tukka oli THE tukka.

Klassikko

Myös minä, pieni ja nuori mutta trendikäs tyttönen, halusin Rachel-tukan. Muistan vielä, miten kampaajatäti kertoi, että tukka näyttää parhaalta pitkäkaulaisilla, mitä en ilmeisesti hänestä ollut mutta halusin tukan silti. Ja olihan se hieno. Tukasta ei valitettavasti ole kuvia digitaalisessa muodossa. Silloin muinoin kuvat vielä otettiin filmille. Eikä niitä postailtu blogeihin kun ei ollut edes intternettiä. Hyvä jos sähköt oli vedetty, ettei tarvinnut kynttilän valossa katsoa telkkua. Sittemmin Rachel-tukan lumo on hiipunut ja sarjastakin on meneillään tuhannesmiljoonas uusintakierros, eikä minulla sen koommin ole näkynyt julkkisinspiroituneita tukkia vaan lähinnä epämääräisiä oman pään tuotoksia. Kunnes näin jokin aika sitten tämän kuvan:

Cruella de Vil?

Iltalehti, josta kuvakin on nyysitty oli juttunsa otsikoinut "Lady Gaga vai Cruella de Vil?" Cruella oli yksi tukkaidoleistani jo pienenä kun luin, huom, luin "101 dalmatialaista". Kysäisin kampaajaltani Riikalta, että olisiko ihan urpoa värjätä vähän mustaa sekaan kun muuten olen aika blondiini ja tämä sanoi, että värjäys ei ehkä ole hyvä idea, mutta takahuoneessa saattaa olla pari tupsua mustahkoja pidennyksiä. Loppu onkin tukkatyylieni historiaa, eli vähäisen sitä Jotain Uutta(tm) tukkaan, etten aina näytä samalta.

Teh skunkkitukka <3

Postailen lisää tukkakuvia suoremmasta tukasta. En nyt halunnut pilata Riikan kivasti kihartamia (ja tuulen jo vähän tuhoamia) haiveniani.

Superkommandoninjanörtit seinällä

2011-05-12T21:34:00.001+03:00

Asiantuntijapalveluiden johtajan puhelin soi.

"Niin?"
"Asiakkaan tuotantojärjestelmä on alhaalla. He menettävät tuhansia euroa joka minuutti! Mitä teemme?"
"Ei hätää. Lähetän Enkelit paikalle."

Kun hätä on suurin, on apukin lähellä: tiukimpiin paikkoihin asiantuntijapalvelut lähettää kommandokonsulttinsa.

Jättö tapahtuu taktisesti helikopterilla rakennuksen katolle. Ja sitten toimiin!

Hetkessä jumittunut prosessi on tapettu.

Pian konffit on tarkistettu.

Ja palvelu on uudelleenkäynnistetty ennen kuin asiakas ehtii kissaa sanoa.

Ja taas on talouskasvu turvattu ja maailma pelastettu. Upeaa, nörtit!

Bonarit ansaittu - helppo hymyillä!

Kuvia menneisyydestä

2011-05-10T12:26:00.000+03:00

Eli ajalta ennen pääsiäistä ja wappua..

Kuten olen jo blogissa maininnut, minä ja Inga askartelimme itsellemme "inspired by Antti Asplund" -ristikorut. Olemme ennenkin harrastaneet "hehän ovat kuin kaksi marjaa" -pukeutumista, ja taas oli sen lystin aika. Kun viimeksi meidän hauskat pallomme hoksattiin useammaltakin taholta, ei nyt tulut niin mitään kommenttia. Ja istuimme jopa ruokalassa vierekkäin. Insinöörit...

Tällä kertaa kuosina oli pallojen sijaan raitaa. Ja tosiaan ne korut.

Vankipaidoissa Wapputunnelmissa

Kuvauspaikkana sai toimia Aleksanterin teatteri, minne menimme illalla tyttöporukalla katsomaan tekkarispeksiä. Speksi oli natsiaiheinen ja vaihteeksi taas oikein hauska. Nauratti about yhtä paljon kuin The Producers. Ja vaalien jälkimainingeissa omstarteissa saatiin aimo annos iso jytky -huumoria. Ja se vasta naurattikin. No, puolue se on natsipuoluekin... :)

Skål på den saken!

Keikkakuteita

2011-05-02T21:31:00.000+03:00

Tänä keväänä olen käynyt ahkerasti kaikenlaisilla keikoilla. Keikkaputken ensimmäisestä näytöksestä vastasi Kansallisooppera mutta hoilotuksen sijaan kävin miehen kanssa katsomassa koikkelehtimista tiukoissa housuissa. Manon oli baletin nimi ja tarina kertoi sikamaisesta tytsästä, joka palloili kahden rakastajan, nuoren ja köyhän ja vanhan ja rikkaan, välillä ja huonostihhan siinä kävi lopuksi, niin kuin kaikissa kunnon baleteissa. Ballerinoilla oli tutuja ja hörhelöitä, omasta vaatetuksesta vastasi Vivien of Holloway, Minna Parikka ja H&M.

Sydämellisenä balettiin

Seuraava keikka oli hieman eri tyyppinen. Vanha setä Roger Waters soitteli entisen bändinsä The Wall-levyä. Keikka oli visuaalisesti upeinta mitä rock on tähän mennessä saanut aikaiseksi eikä musapuolessakaan ole valittamista. Seinää tuijottamaan lähdin Dieselin korkkaritennareissa, olihan meillä kuitenkin istumapaikat, niin kuin kaikilla vanhuskeikoilla.

Tuulee. Ei mun fleda ois muute ton näkönen.

Keikkaputkea jatkoin Polyteknikkojen elävän musiikin yhdistyksen järjestämillä Wappufestareilla. Järki ei selkästi päätä pakottanut kenkävalintoja tehdessä sillä pääsin hädin tuskin kotiin päkiöiden poltellessa. No, hauskalta stripparisaappaat silti näyttivät farkkujen kanssa. Farkut ovat uudehkot Dieselit, Hullujen Päivien saalis.

Tukka on vähän Juttaisa

Keikkaputki jatkuu ja jatkuu. Seuraavaksi vuorossa vanha kanadalainen progerockpändi Rush. Sen keikalle voi pukeutua mm. kimonoon, viittaan tai johonkin muuhun häröön vaatteeseen. Stay tuned!

Leffapäivä

2011-04-19T10:58:00.000+03:00

Ämmät eli Minttu ja Mari kävivät lauantaina katsastamassa Natalie Portmanin Oscar-suorituksen elokuvassa Black Swan. Se oli aika weird. Mutta hyvällä tavalla. Arvostimme eritoten hyvää leikkaustyötä: tanssikohtauksissa oli mahdotonta erottaa, koska sijaistanssija vaihtui Natalieen. Oli Nataliekin toki opetellut heiluttamaan käsiään ja kurkottamaan kaulaansa varsin uskottavasti. Hyvä Amidala!

Mari googlaili leffan jälkeen, että Portmanin dance double on tullut julkisuuteen vasta ihan viime päivinä. Ennen Oscareita oli ilmeisesti yritetty pitää yllä sellaista kuvaa, että Natalie olisi tanssinut enemmän kuin oikeasti tanssikaan. Hassua. Mielestämme on aika luonnollista, ettei elokuvaa varten tehdyllä harjoittelulla voi tulla huippuballerinaksi...

Mutta jos elokuva oli outo, niin ainakin katsojat olivat tyylikkäitä.

Minttu panosti pinkeroihin yksityiskohtiin.

Helppo hymyillä, kun lempinäyttelijä-Vin
lähestyy massiivisen tykkinsä kanssa

Mari taas juhlistaa kevättä Tukholman tuliaisina hankitulla lempiasusteellaan, kukkahuivilla.

Kun katsoo poispäin, ei näe pelottavaa pääkalloa.

Kynsiä ja kevätfiilistä

2011-04-17T19:47:00.001+03:00

Olipas tänään ihana kevätpäivä. Siksi oli ihan pakko vaihtaa kotonakin pöydän kaitaliina ja sohvan koristetyynyt kevätsävyihin. Ja kun kävin siskolla virvottavana (joo, meillä autoilevassa Espoossa on niin hyvä palvelu, ettei pikkunoidan tartte edes persaustaan liikauttaa, vaan uhrit tulevat noidan luo), oli pakko tulla kotiin kukkakaupan kautta.

Kevättä partsille...

...ja olkkariin

Sain muuten pikkunoidalta vitsan lisäksi herneen versoja. Olivat idättäneet niitä tarhassa hienosti kukoksi askarrellussa maitopurkin pohjassa. Ja toki mennessäni autoon, kippasin koko komeuden etupenkille. Noukin hädissäni herneet takaisin purkkiin ja harjasin mullat perään. Istutin jo vähän itäneet versot kotona uudelleen. Toivottavasti ne eivät saaneet lapsuusajan traumoja, vaan kasvavat kiltisti. Minä kun sain ne siksi, että ne säilyisivät hengissä (perhe ku lähtee huomenna kahdeksi viikoksi pohjoiseen eikä ole kastelemassa). Ironista?

Vitsasta ei ole kuvaa, kun en osaa ottaa hyvää. Mutta hieno sekin on.

Idolsia katsellessa kikkailin ensimmäistä kertaa Nail Art -lakkojeni kanssa. Ensimmäinen versio oli kamala. Mutta lisäsin vähän mustaa, niin ihan hyvähän siitä tuli.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mitäs diggaatte? Meinasin ensin laittaa tarrojakin, mutta eiköhän viivat riitä. Pitää tätäkin harrastaa lisää.

Nälkää ja kulttuurinjanoa

2011-04-11T23:28:00.000+03:00

Kuten monta kertaa aikaisemminkin on todettu, ihanat nörtit ovat kyldyrelliä sakkia. Joku ramppaa teatterissa, toinen oopperassa ja kolmas musiikkitapahtumissa, joita festareiksikin kutsutaan. Lisäksi kaikki lukevat. Siksi onkin järkevää, että nörtit keskustelevat keskenään lukemistaan kirjoista. Sitä tarkoitusta varten on perustettu Sofistikoitunut lukupiiri.

Lukupiirin oli taas aika kokoontua keskustelemaan lennokkaita lukemastaan, ja paikaksi valikoitui tällä kertaa Kallion hipsteriden mekka eli Ravintola Siltanen ja sen mainio sunnuntaibrunssi.

Koska paikka oli täynnä hipstereitä, naamioituivat nörtitkin trendikkäiksi. Valitettavasti kuvamateriaalia on vain kahdesta esimmäisenä paikalle saapuneesta...

Hipsteri vaanii kupin takaa

Omnomnom

Hyvä ruoka, parempi mieli. Viereisen tuolin selkämyksellä trendikkäämmän toverin trenssi.

Kun aletaan puhua kirjasta, laitetaan intellektuellit rillit päähän

Entä se kirja sitten? Tällä kertaa luettiin Emma Donoghuen Room, joka on saanut inspiraatiota taannoisista ihmiskaappaustainoista, joissa nuoria tyttöjä on lukittu kellareihin vuosiksi. Nörtit yleisesti pitivät siitä, että kertojana oli vankeudessa syntynyt 5-vuotias pikkupoika. Superintellektuelli Inga ei muuten juuri perustanut kirjasta. Muut taisivat tykätä siitä enemmän. Kirja herätti myös paljon keskustelua lasten kasvatuksesta ja kehityksetä. Kolmisen tuntia aamiaisella saatiin kulumaan, eikä nälkää tarvinnu loppupäivänäkään nähdä.

Järkevä kenkäostos

2011-04-10T09:21:00.000+03:00

Vihdoin ehdin bloggailla!

Ja vihdoin ehdin esitellä teille sen toisen Aleksin alennusmyyntien kenkälöydöksen: biker-bootsit. Bikerit ovat jo jonkin aikaa kummitelleet takaraivossani. Bongasin nämä alekengät jo consseja ostaessani, mutta ostopäätös kypsyi vasta, kun kaveri halusi sovittelemaan Billy Bin kenkiä, ja päätin sitten viihdyttää itseäni kokeilemalla näitä. Kyllähän minä tiedän, että ikinä ei pitäisi sovittaa, jos ei halua ostaa mitään. Eli ehkä minä vähän halusin...

Siinä se katselee kenkiään

Mukana menossa on ruksikoru in action, Mangon jättifarkkupaita ja Espritin musta mekko.

Helppo hymyillä

Ajattelin, että alottaisin nyt ostolakon. Olen ostanut kaiken tarpeellisen harrastusroinankin, joten nyt ei pitäisi olla mitään syytä ostaa mitään ennen... öö... kesäkuuta. Ainakaan Suomesta. Pääsiäisenä Belgiasta saa ehkä ostaa jotain pientä kivaa. Ehkä. Ja toukokuussa saan mennä kerran kirpparille, jos tulee pahoja vieroitusoireita. :) Mutta nyt kulutushysteerikko palaa ruotuun!

Positiivinen asia vaatekaapissani on kuitenkin se, että minulla oli hyvin vähän mitään vietävää vaatevaihtoon. Pari vaatekappaletta saivat vielä vähän jatkoaikaa. Mutta keskimäärin sain kuuden vaatteen haasteen aikana ja sen jälkeen kaapistani kaiken turhan pois, ja vaatteet ovat nyt juhlavaatteita ja muita erikoisuuksia lukuunottamatta aika hyvällä käyttöasteella.

Yhtä juhlaa!

2011-04-05T22:36:00.000+03:00

Kevät tuo mukanaan aina kaiken näköisiä kissanristiäisiä ja isompiakin bileitä. Aika helmikuun ja Wapun väliltä on yleensä kiireisintä humppausaikaa, eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta. Uusimmat juhlat olivat kuitenkin siitä poikkeukselliset, että ne järjestetään viiden vuoden välein, joten kyllästymään ei pääse. Kyseessä olivat vuosijuhlat, tällä kertaa juhliva yhdistys oli Teekkaritytöt ry. Nohevimmat blogin lukijat ovat saattaneetkin huomata kirjoittaijien teekkaritendenssit, joten ei liene kellekkään yllätys, että Teekkarityttöjen bileissäkin oli vahva ihanien nörttien edustus.

Erilaiset teemabileet ja vuosijuhlat ovat mielestäni yksi teekkariuden parhaita puolia. Kukapa tsiksi ei haluaisi välillä tälläytyä oikein kunnolla ja päästä käyttämään varaston uumeniin hautautumassa olevia iltapukuja, cocktailmekkosia ja korkkareita. Kaikillahan niitä tietenkin on kaapit täynnä, eikö niin? Tällä kertaa pukukoodi salli molemmat variantit mekoista ja päädyin itse cocktailpikkumustaani, joka luotettavasti palvelee humpasta toiseen.

Hummani hei!

Melissa + Vivienne Westwood ihkusuperkengät ovat ensi kertaa jalassa Suomi-neidon maan kamaralla ja minisilinteri suorastaan huusi päästä käyttöön. Vuosijuhlapaikkana oli Aalto-yliopiston supertaiteellinen ja ihkunpoikkitieteellinen Desing Factory, jossa lojuu nurkissa tuollaisia Eero Aarnio-itemejä, ilmeisesti kannustamassa innovointiin. Ainakin niiden avulla voi innovoida punasävyisiä blogikuvia, jos ei maailmaamullistavia härveleitä.

Kaulalla ja korvissa roikkuvat upouudet ihanuudet, vintaasihenkiset merenneitokorut. Ne saapuivat tyköni näin suloisesti pakattuna:

Täs laatikos on vähän Jeesus-viboja...Miksköhän?

Korut on tilattu Etsyn kautta jenkkitädiltä, jonka korukauppa on For the Cross Jewellery. Täytyy tunnustaa, että tälläinen paatunut pakana mietti aika pitkään, voiko tilata koruja jotka ovat tekijänsä mukaan jumalan hänen kauttaan kanavoimia... No, noita ihanuuksia en vain voinut jättää hankkimatta. Tietty jos kerta jumala niitä itse disainaa niin luulisikin tulevan mageeta jälkeä.

Jumalallinen ilmestys

Mustaa ja nahkaa

2011-04-04T09:00:00.004+03:00

Nyt olisi vuorossa torstain ja perjantain uusia juttuja. Toinen on itse tehty ja toinen jonkun muun tekemä. Tai toiset. Eli tein kuin teinkin torstaina mustan korun. Ja perjantaina ostin tennarit.

Koko setti

Olemme Ingan kanssa himotelleet jo jonkin aikaa Antti Asplundin rastikorua. Sitä on näkynyt aika monessa blogissa, koska se oli joskus viime vuona jossain suosittujen bloggareiden goodie bagissa (mitennii kade?). Mielestäni 30 euroa on kuitenkin paljon pleksimuovin palasesta, joten päätin ottaa vannesahan ja maalipurkin kauniiseen käteeni. Ja tällaista sain aikaan:

Risti sun rintaasi, miekka mun tuppeeni

Tämä ei sitten ole mikään piraattituote, koska tämä on vaneria eikä muovia. Tämä on sitä "inspiroitumista", mitä Henkkamaukka, Ikea ja muut halpisketjut harrastavat yhtenään. Inga muuten saattoi lainata minun kaavaani, ja minä saatoin lahjoittaa hänelle 10*10cm palan vaneria...

Olen jo jonkin aikaa sitten päättänyt, että tarvitsen kesäksi conssit. Mietin kauan värivalintaa, mutta totesin, että musta on aina varma valinta, joka sopii monen vaatteen kanssa. Aleksin jo mainituissa 20%-kenkäalessa oli kangas-conssien lisäksi nahkainen malli, joka oli huomattavasti rock-uskottavampi versio kuin veljensä kankainen. Siispä Minttu kiikutti tyytyväisenä kassalle ne nahka-conssit.

Lähikuva paljastaa mageen matskun

Conssit olivat siis harkittu ostos. Eilen vihjaisin, että Aleksilla on tullut tehtyä myös heräteostoksia. Lisää holtitonta shoppausmaniaa siis luvassa.

Onko tässä nyt käynyt niin, että syyskuisen kuuden vaatteen haasteen positiiviset vaikutukset ovat kuluneet loppuun? Hui! En minä tahdo olla enää mikään kerskakuluttaja vaan harkitseva hippi! No, voinen lohduttautua sillä, että jopa se heräteostos oli järkevä ja aikaa kestävä hankinta eikä mikään trendikotkotus. Pitää siis vain pysyä poissa Hakiksen Marimekolta, ja olen ihan tiedostava tyttönen. :P

Sunnuntai

2011-04-03T20:20:00.003+03:00

Tänään oli kiva päivä. Se alkoi aamiaisella GLO-hotellin Carlito's-ravintolassa. City-shopparilla sai kaksi aamiaista yhden hinnalla, ja menimme sitten ystäväni kanssa nauttimaan navan täyteen lähiruokaa ja muita herkkuja. Tapani mukaan unohdin kuvata annokseni ennen sen korkkaamista. Tässä olisi hieman fiiliskuvaa, mitä oli vielä jäljellä, kun pahin nälkä oli tyydytetty. Mums.

Aamiaisen jämät

Sitten menimme Design-museoon Marimekko-näyttelyyn. Tässä hieman näyttelyn kuvasatoa. Kai siellä sai kuvata? :) Ainoan kieltomerkin näin pysyvän näyttelyn puolella.

Jokapoikaa

Kivan värinen mekko

Marimekon juttu on värit

Tämän voisin ottaa

Kasarihuoneessa oli yllättäen kasaria - mutta tuo hame on kiva
(jopa niin kiva, että sen voisi plagioida)

Jukka Rintalan iltapuku

Hauska kangas (joka nimestä ei ole hajuakaan)

Unikkoa kaikissa muodoissaan

Minusta Marimekon paras juttu ovat kankaat <3
(kauimmaisena yksi suosikeistani eli Fokus ja lähimpänä Bonbon)

Nykyaikaa ja hauskoja puukenkiä

SATC-Carriellakin nähty laukku

Tämä kangas sopisi lastenhuoneen verhoiksi :)
Taisi olla nimeltään Mökki (surprise)

Design-museosta suuntasimme Aleksi13:n 20%-kenkäaleihin. Koska katuhiekoitus on pilannut mustien saappaitteni korot, sai perusteltua itselleni yhden järkihankinnan. Mutta siitä lisää myöhemmin...

Näyttelyä voin suositella kaikille, jotka arvostavat kotimaista suunnittelua, Marimekkoa, arkipäivä disainia ja ylipäätään kauneutta. Minuun iski ehkä eniten 60-70-luvut sekä 2000-luvun duunit. Kasari oli vierainta. Mutta silloinhan Marimekolla ei mennytkään lujaa.

Päivän asua ei tule, koska nokkelana tyttönä laitoin päälleni toki Marimekkoa: eli jo tuhat kertaa blogissa esitellyn Reuna-mekon. Ja mustat saappaat. Voinette kuvitella, miltä näytin.

Eipä tässä muuta. Menkää museoon!

Ammattilaiset asialle

2011-03-31T20:09:00.000+03:00

Kävin muutama viikko sitten Hannan kanssa kirpputorilla, Vallilan Valtterissa. En ole oikeastaan koskaan harrastanut kirpputoreja mutta nyt halusin käydä vilkaisemassa miltä paljon puhuttu Valtteri näyttää.

Enimmäkseen myynnissä oli epämääräisiä H&M-rättejä, joita en olisi ottanut edes maksusta mutta Valtterikin pääsi yllättämään, kuten kirpparit yleensäkkin. Eräässä rekissä roikkui nimittäin jotain jännittävää. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä olivat nahkahousut. Tarkemmin ottaen Leviksen nahkahousut, todella paksua ja hyvälaatuista nahkaa. Koko oli pienehkö ja pituus liian pitkä mutta uskaltauduin silti kysäisemään myyjänaiselta miten housut suhtautuivat hänen kokoonsa. Myyjä kertoi niiden olevan hänelle liian tiukat mutta hinta oli vain seitsemän euroa.

Pistin housut takaisin rekkiin ja lähdin etenemään kohti uusia myyntipöytiä. Samalla päässäni alkoi raksuttamaan. Liian kapeat ja liian pitkät nahkahousut, hyvää nahkaa vain seitsemällä eurolla. Mutta mitä jos lahkeista nappaisi pituutta pois ja lisäisi sitä vyötärölle kiiloina? Onko maailman urpointa jättää housut ostamatta tuohon hintaan vaikka niitä ei ikinä jaksaisikaan modata? No olisi! Kipaisin siis nopeasti takaisin ja nappasin housut mukaani projektihousuiksi.

Tähän olisi voinut myös loppua tämä tarina sillä itse en olisi ikinä saanut housuille tehtyä mitään. Kuvaan astuukin nyt taloyhtiömme kivijalan mainio pikku ompelimo, joka on uskollisesti palvellut niin housujen lyhentämisissä, mekkojen kaventamisissa kuin talvitakin vuorittamisessakin. Ikkunassa mainittiin, että myös nahkatyöt onnistuvat joten päätin turvautua ammattilaisapuu ja sinne siis kiikutin nahkapökätkin.

Viikon päästä hain valmiit housut ja mitä mainioimmat housut hainkin! Ompelijatar oli ommellut lyhennetyistä lahkeista siistit kiilat ja pituutta oli silti jäljellä tarpeeksi. Kiila sopii housuihin oikein nätisti ja tuo vähän lisää rouheutta.

Kiilaamista

Aiemmin olen omistanut vain tekonahkaiset housut ja niissä on ollut hankaluutena vyölenkkien puute. Tätä ongelmaa olen sitten ratkonut erilaisilla henkseliviritelmillä ja näyttänyt saksalaiselta. Näistä housuista vyölenkit ja taskut löytyvät ihan oikeilta paikoitaan. Päälle nämä pääsivät ensimmäistä kertaa keskiviikkoiselle Devin Townsend Projectin keikalle Kaapelitehtaalle.

Roiskeenkestävä

Kaveriksi puin Japanista hankitun Forever21:nin helmipaidan ja kengiksi yritin valita mahdollisimman seisomisystävälliset mutta tarvittavaa lisäpituutta tuovat kengät. Valitut naiselliset metsurikengät eivät olleet ihan nappiosuma, sillä jalkapohjia korvensi aika mukavasti paluumatkalla. Keikka oli kuitenkin erittäin hyvä ja taktinen sijoittuminen reunahkolle takasi myös näkyvyyttä. Deviniä tuntemattomat, hopi hopi Spotifyyn! Scifi-progeemetalli on parasta!

Ziltoidin ystävä

Sitten se meni ja toteutti uhkauksensa

2011-03-30T17:26:00.000+03:00

Kuten eilen illalla lupasin, niin tänään koikkaloin taas tutusti hameessa. Hameeksi valikoitui lyhyt Espritin ruutuhame, jonka bongasin taannoin laivalta. Sen kaveriksi laitoin henkkamaukan valkoisen trikoopaidan.

Piristävä yksityiskohta asussa oli kirpparilta löytynyt pääkallohuivi, joka oli about samoissa värisävyissä kuin hameen pohja ja yksi raitasävy. Minulla on samanlainen punavalkoinenenkin, jonka olen saanut lahjaksi. Sitä en ole vielä osannut mihinkään yhdistää. Ehkä sitten kesällä.

Piti naksaista kuva kotipartsilla ihan vaan siksi, että halusin eilisen takatakatakatakatalven (Mokoma <3) jäkeen juhlistaa sitä ihanaa tosiasiaa, että autoillessa tarvitsi aurinkolaseja! Ny o kevät! Nih!

Tuo musta pisarakoru on ollut minulla viime aikoina sangen ahkerassa käytösä. Koska minulla ei ole sen lisäksi mitään toista pitkässä ketjussa olevaa mustaa riipusta (ja tarvetta selkeästi on), ajattelin tekaista sellaisen huomenna vikalla puutyötunnilla, jos vain ehdin. Palaan asiaan toki täällä blogissakin, jos siitä tulee yhtään hyvä. Jääkäämme siis odottelemaan jännityksellä...

Kevääseen kuuluvat auringon lisäksi play offit. Tää lähtis nyt kattelemaan salibandyn sellasia. Moi ja hyvää kevättä muillekin!

Noch ein...

2011-03-29T22:04:00.000+03:00

En näemmä ole ainoa molopää, joka myy Marimekon kasseja kirpparilla aivan liian halvalla. Samaisena lauantaina, jona ostin ihan liikaa Marimekkoa kaupasta, ostin sitä myös vähän kirpparilta. Valtteri-kirppikseltä löytyi Marimekon pieni olkalaukku minun kakkossuosikkivärissäni eli oliivinvihreänä. Myyjä pyysi kahdeksaa euroa, mutta tinkasin viiteen. Siis sikahalpa kassi!

Kas, taas kassi!

Laukun lisäksi töissä käytettiin täään taas vaihteeksi housuja: jalassa uusimmat farkkuni kera bootsien. Yläosaa verhosi Top Shopista läytynyt rusettitunika ja takatalven takia myös musta trikoopaita.

Huomenna palaan taas ruotuun ja laitan hameen. :)

Yksisarvisöverit

2011-03-23T21:54:00.000+02:00

Vanha viisaus sanoo, että "parempi överit kuin vajarit". Saõ Paolosta shopattu mekko on jo valmiiksi erikoisuus vaatekaapissani, joten sen yhdistäminen erikoisiin koruihin tuntui juuri oikealta. TitiMadamin yksisarviskorut tosin tuntuvat sopivan ihan minkä kanssa tahansa. Erityisen hyvin mätsäsi myös lähestulkoon täsmälleen yksisarvisten värinen OPI:n kultalakka johon sutaisin päälle toisesta OPI:sta hileet.

Väriräjähdys ja hepat

Malliltaan mekko on varsin kasari. En ole edelleenkään varma pidänkö tuollaisista yli-isoista yläosista mutta pidän yläosan kuvioinnista ja värimaailmasta joten siedän mallia joka tuntuu olevan koko ajan hassussa asennossa. Mekko on merkkiä Triton, joka tuskin sanoo kenellekkään mitään mutta merkki tekee kohtuu nuorekkaita vaatteita joista osa on ihan hinnoissaankin rikkaille brasilialaisille ja muotinäytöksissä catwalkilla vetimissä hiipparoi Paris Hilton. Taas Paris hiipii tähän blogiin... Salakavala nainen.

Kasarilookkia edestä...

... kasarilookkia takaa.

Yksisarviset ja pegasokset iskevät minuun paljon tavallisia heppoja paremmin. Antiheppatyttönä, joka suostuu koskemaan hevoseen vain jos se on minihevoslaatua ja metrin korkea, en pahemmin ole innostunut heppasälästä. Ihan kivojahan ne ovat, kunhan pysyvät kaukana. Fantasiahepat saavat kyllä loikkia pitkin vaateusta ja koruja koska niiden kavioiden murskaamaksi jäämisen todennäköisyys on pieni.

Tikibaarissa

2011-03-21T20:38:00.000+02:00

Viime viikolla oli paljon häppeninkiä. Osa siitä ei mitenkään sykähdyttänyt pukeutumaan eksoottisemmin, mutta torstaina näin entisiä työkavereitani Tikibar Kokomossa. Olin koko edellisen viikon läpi kahlannut Freelancer's Fashionblogia ja saanut huikeat fiftari-inspikset. Lisäksi olin onnistunut viemään uuden ihanuusmekkoni ompelijalle kavennettavaksi helmasta. Hawaji-meininkinen baari tuntui suorastaan vaativan fiftaria ja mikäs olisi fiftarimpi kuin Vivien of Hollwayn fiftarikynämekko. Pääkallokuvioilla!!!

Aloha!

Yarr!

Askartelin myös tukkaan kiehkuroita taakse mutta ne vaativat vielä kehittelyä. Kisvikengät pääsivät käyttöön talvijemmastaan vain päätyäkseen sinne takaisin. Oli vielä liian liukasta sileäpohjaisille kengille. Kokomo oli oikein hauskasti sisustettu ja ruokakin oli ihan kelpoa. Hienoimpia olivat kuitenkin drinkit, varsinkin Zombie-drinkki jonka sai voodoo-henkisesti zombin näköisestä mukista.

Nomnom!

Minäkin menin ja sorruin halkeilulakkoihin. Ne ovat mielestäni edelleen liian helppoja kynsien koristeluun mutta hyviä neljännen päivän lakkauksia niillä saa, kun ei jaksa vielä poistaa lakkoja mutta ei lakka ole enää ihan timangikunnossa. Tämä halkeilulakka on Dependin ja se on sopivan pienessä pullossa jonka voi ehkä potentiaalisesti jopa kuluttaa loppuun ennen kuivumista.

Kräk sanoi lakka

Missä asuvat kuolemansynneistä ahneus, himo ja kohtuuttomuus?

2011-03-16T19:45:00.000+02:00

No, ne asuvat Helsingin Herttoniemessä, tarkemmin sanottuna Marimekon tehtaanmyymälässä. Koska siellä mopo karkaa kaltaiseltani Marimekko-fanilta täysin lapasista.

Montako kangaslaukkua ihminen tarvitsee? Ilmeisesti yhden enemmän kuin mitä minulla oli vielä lauantaiaamuna. Mutta hei! Kuinka voisin sanoa ei näille väreille - varsinkaan, kun laukku on alessa!

Pinkin kutsu on vastustamaton!

Klassisista eli niistä "kaikkien tuntemista" Marimekon kuoseista inhokkini on ylikäytetty Unikko. Mutta lempparini on Kaivo. Joten kuinka voisinkaan sanoa ei Kaivo-kuosiselle tarjottimelle, joka vielä sopii täysin keittiöni värimaailmaan? No niinpä! En voisi!

Kaivoa rokkiväreissä

Kävimme me kaverin kanssa vielä siellä uuden malliston puolellakin. Ja ah, kenet minä siellä tapaankaan! Ja vielä minun koossani. Ihanaisen Rinteen ja Niinikosken suunnitteleman Laila-mekon. Olen kuolanut tuota ihanuutta jo jonkin aikaa. Mutta nyt se on minun!

Onnellien konsultti koltussaan

Mekko on muuten lyhythihainen. Toimisto on kuitenkin vielä sen verran arktinen, että lisäsin mekon alle pitkät hihat henkkamaukan trikoopaidan muodossa.

Laila on vamppi

Voiko se olla syntiä, jos se tuntuu niin hyvältä?

Ihmenainen

2011-03-14T08:00:00.000+02:00

Ihmenainen luuhaa jossain ihan väärässä paikassa kun pitäisi pelastaa jaappanilaisia tsunameilta ja kaatuilevilta taloilta. No, uusimmassa MACin kokoelmassa Ihmenainen on kuitenkin mukana. Stuukmannin näyteikkunaankin oli laitettu massiivinen Ihmenais-kokoelmaa mainostava kuvaelma:

POW!

ZAPP!

Ihmenainen eli Diana-amatsooni Themysciran saarelta ei ole valitettavasti Suomessa niitä tutuimpia sankarittaria, sillä DC:n sarjakuvia on julkaistu nihkeänlaisesti. Harmi juttu, sillä olisin pikkutyttönä mielelläni lukenut jumalia pieksevästä supermimmistä. Lohduttauduin hankkimalla upeapakkauksisen kokelman yhden huulikiillon. Intternetsissä kokoelmasta oli tykätty kohtalaisesti mutta ripsareita haukuttiin ja osa huulipunista oli itselleni sopimattoman värisiä joten oli siis tyytyminen Athena's Kissiin.

Mitä huulikiiltoa Sheldon käyttäisi?

Ehkä tämä sopii kuitenkin paremmin Pennyn väreihin

Itse kiiltoa en ole vielä raaskinut avata joten joudutte tyytymään näihin upeisiin pakkauskuviin. Petollinen MAC kun tekee yhteistyötä DC:n ja Disneyn kanssa. Eivätkö ne yhtään ajattele köytyviä nörttejä?

Sulle ja Mulle

2011-03-13T09:00:00.004+02:00

Ja nyt vihdoin niitä luvattuja kynsiä. Tosiaan tein kolmatta kertaa eläessäni Konadeja jollekulle muulle. Mutta sekin alkaa sujua. Tähtääminen on toiselle helpompaa, mutta toisen ihmisen kädet antavat periksi erilailla kuin omat. Tai omat kädet hahmottaa jotenkin paremmin. Mutta harjoitus tekee mestarin: vapaaehtoisia Konad-harjoituskäsiä saa ilmoittaa! :)

Jossain vaiheessa keksin, että voin jaella kaverreilleni konadointilahjakortteja, jotta saisin itselleni kynsiä harjoitusmateriaaliksi. Ja yksi näistä lahjakorteista haluttiinkin käyttää juuri ennen m0:aa. Lakkapakki siis kainaloon ja menoksi. Oli kuulemma kamalan vaikeaa valita kynsilakan sävy mun lakoistani. Miten niin? :D Mutta tällaiset niistä tuli.

Pantteri! Grr!

Peukussa myös perhonen

Lakkana on Dependin violetti nr 163 (joka on muuten uudempi hankinta kuin tuo aiemmin linkattu postaus), joka on ainakin tässä valossa enemmän punaiseen taittuva kuin kuvassa. Mustat pantterikuviot on leimattu laatalla m24 ja peukkujen perhot löytyvät laatasta m36. Jokaisessa sormessa on lisäksi strassi, joita ei tietenkään näy kuvissa kunnolla. Ne ovat ne kohdat, jotka kimaltavat. :) Peukun strassi on perhosen selässä.

Ostin tosiaan lisää kynsikrääsääkin. Tässä olisi mun ensimmäinen viritelmäni uudella m11-laatalla, jossa on söpöjä mölliäisiä.

Viisi erilaista mölliä.

Moi!

Lakkana on Essien Mink Muffs. Peukalossa on m11-latasta sekä vilkuttava mölli että kukkasia. Seuraavaksi pitäisi varmaan kokeilla koristelulakkoja ja ehkä dotting tooliakin. Ja tulihan noita laattojakin hankittua kolmin kappalein...

Hyvää iltaa ja huomenta!

2011-03-12T07:33:00.002+02:00

Ja taas kerran oli aika juhlan, nimittäin vuosijuhlan. Ja silloin ihanat nörtit heittävät bändipaidat ja tennarit nurkkaan ja pistävät parempaa päälle. Illalla sonnustaudutaan perinteisesti ja etiketin mukaisesti ilta- ja juhlapukuihin...

Skumppa huudettu!

Ja aamulla päästetään luovuus irti ja sonnustaudutaan sillikselle!

Raikas merituuli saa hymyn huulille

Sillisasun voi esimerkiksi suunnitella yöllä taksissa, tai heikomman hiihtokengän iskiessä maata reporankkana sägyssä ja antaa armaan aviomiehen hoitaa stailauksen.

Sunnuntai meneekin sitten kotona verkkareissa parannellessa korkkareiden runnomia päkiöitä. Onneksi vuosijuhlat ovat vain kerran vuodessa: on rankkaa olla hyvännäköinen!

Kävelykelvoton vai -taidoton?

2011-03-08T21:33:00.005+02:00

Mintun ja Annan kenkäblogailuista tuli mieleen, kun joskus kauan sitten määrittelin yhdeksi aikuisuuden merkiksi sen, että on useammat kuin yhdet kengät samaan tarkoitukseen (eli kenkiä ei kuluteta loppuun ennen seuraavien ostamista). Kauhukseni tässä jossain vaiheessa totesin, että olen tämän määritelmän mukaan siis aikuinen. Mitään järkeä kenkien ostamiseen ei kuitenkaan ole siunaantunut, sillä ostan kohtuu kävelykelvottomia kenkiä tai sitten en vaan osaa kävellä ostamillani kengillä.

Ensimmäiset "hullut" kengät tuli ostettua jokunen vuosi sitten Barcelonasta. Näillä on oikeastaan kohtuullisen hyvä kävellä, kun tottui korkoihin, jotka joustavat astuessa jonkin verran. Tätä ennen en juuri koskaan käyttänyt minkäänlaisia korkeakorkoisia kenkiä, ja omistin vain yhdet juhlakengät, joissa oli suurinpiirtein yhtä korkea korko kuin näissä tennareissa. Näiden kenkien ongelma on, että jalkani aina hajoavat ilman sukkia kävelystä, ja jotenkin näihin ei sukat kuulu. Paitsi ehkä sitten jotkut kirjavat raidalliset?

Sitten löysin hassuttelevien työkavereiden kanssa Tammisaaresta Wild Shoe (tms) -nimisen kenkäkaupan, jossa oli makeita kenkiä. Ostin ensimmäiset kapeakorkoiset kenkäni; mustaa mokkaa kuten kaikki aiemmat, jottei ihan liian vieraalta tuntuisi. Tätä aikaisemmin omistamani juhlakengät ovat olleet leveäkorkoiset tai matalat. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen sain vinkin geelipohjallisista, kun valittelin jollekin liukastelleeni kenkien sisällä (onneksi oli toiset kengät lähettyvillä, niin pärjäsi loppuillan). Aika vähälle käytölle nämä niidenkin kanssa ovat jääneet, sillä kengät lisäksi painavat vähän jalan päältä ja kapeassa kärjessä vapauteen tottuneet varpaat joutuvat kovin ahtaalle.

Viime talvena löysin hölmöt nilkkurit Malagasta: vaikeinta on jo saada kengät jalkaan. Ruttuinen ulkoasu on lutuinen, mutta kengissä ei ole mitään kunnolla aukeavaa, vain parisenttinen narulla sidottava halkeama takana. Vetoketjuttomuus oli kyllä yksi syy kenkien ostoon. Toki sovitinkin noita ilman kenkälusikkaa (mitähän se olis espanjaksi) ja melkoinen taistelu sekin oli. Ehkä eteisessä oleva tuoli auttaisi kenkien käyttökertojen lisäämiseen.

Tämän talven alennusmyynneistä Biancon myymälästä kevään juhlia varten mukaan tarttuivat hassut korkokengät. Korko on jotenkin kovin edessä, mutta yllättävän helppo näillä on kävellä - ehkä korko on kerrankin jotenkin järkevänkorkuinen. Kengän kärjessä oleva aukko painoi vähän ensimmäisellä käyttökerralla varpaan päältä, mutta toisella kerralla ei enää haitannut. Nämä ovat siis uusimmat. Ehkä kenkäjärki alkaa jo löytyä tai sitten poikkeus vahvistaa säännön?

Järjettömyyden huippu kuitenkin viimeiseksi, vaikka ei uusin olekaan. Pää osui pilveen näitä korkkareita Dinskosta toissa vuoden joulun välipäiväalessa katellessa. Koska kykenin ottamaan kolme askelta ja kengät maksoivat vain vähän, tarttuivat ne mukaan. Pari kertaa olen niitä käyttänyt: pikkujoulujen alkuun kengät olivat juuri sopivat ja toisen kerran sain serkkuni tuntemaan itsensä entistä lyhyemmiksi käyttäessäni niitä sukulounaalla - pituutta tulee kenkien kanssa vähän yli 190 cm. Maailma näyttää kovin erilaiselta näillä koroilla ;)

Muodin orja

2011-03-07T09:00:00.006+02:00

Sorruinpa sitten minäkin poikkiraitaan. O-hio-hei vaan! Ostin paidan samana päivänä kuin nämä nyt jo kovin suosiossani olevat farkkuni, mutta en kuollaksenikaan enää muista, mistä teinirättikaupasta se löytyi. Hyvin mahdollista, että samasta Vero Modasta kuin farkutkin - mutta kiertelin minä kyllä muitakin kauppoja. Näin se vanahan muisti pelaa.

Kuumia aaltoja?

Kuvissa voidaan todistaa nörttien arkea kenkien suhteen: ei niissä hienoissa saappaissa joka päivä saapastella, tai ei ainakaan koko päivää. Koodarisandaalit kunniaan! Onneksi minulla on kuitenkin ihan tyylikkään nahkaläpsykät eikä muovisia kusiluistimia kuten yhdellä työkaverilla (miehellä). Ja ne toverin läpsyparat ovat vielä rikkikin...

Oikeasti mun toimistossa on edelleen kylmä!

Raitapaita toimii mielestäni erittäin hyvin varsinkin pitkän villatakkini kanssa. Koetin samalla kauppareissulla löytää vastaavaa mustaa, mutta täydellistä yksilöä ei vielä tullut vastaan.

Jos muuten se isompi puu on blogipalmu, niin tuo ylläoleva asento on sitten Inga-pose. Katsokaa vaikka täältä, täältä ja täältä, jos ette usko. :)

Ps. Anna, tein sunnuntaina kynnet uudella konad-laatalla. Ja muistin kuvatakin. Lähiaikoina siis luvassa kynsiä...

Lisää kenkiä, osa 2

2011-03-06T09:00:00.000+02:00

Kenkäpostaus jatkuu, kuten luvattua oli. On minulla siis muitakin kenkiä kuin korkkareita. Esimerkiksi Converse-kiilakorkkareita.

Älä kiilaa!

Nämä Converset on hankittu Meksikosta, Playa del Carmenin turistikadun Converse-liikkeestä. Meksikossa kaikki jenkkikama oli edullista, myös Converset. Seuraavan kesänä näinkin sitten vastaavaa mallia Jaappanissa, mutta tuhat kertaa värikkäämpänä. Olisi pitänyt ehkä investoida niihinkin... No, Converset ovat käyttötavaraa, eli uudet joutuu/saa hankkia melkeimpä vuoden välein, eli jos ei malli tyydytä, ei sitä kauaa tarvitse katsella.

Minttu jo arvasikin kommentissaan, että jossain vaiheessa ne kisvikengät tulevat vastaan. No, ne on kyllä blogattu jo monta kertaa, mutta niin hienoja kenkiä voikin katsella joka toisessa postauksessa, eikö?

Miau!

Nämä ovat sekä ensimmäiset Irregular Choicen kenkäni, että ensimmäiset intternetsistä ostetut kengät. Kerralla meni nappiin kunhan ensin tein mittavaa taustatyötä lestin leveydestä ja kenkien koon suhtautumisesta muihin maailman kenkäkokoihin. Näillä kengillä saa helposti kommentteja esimerkiksi työkavereilta.

Näiden uudempien kenkien lisäksi minulla on myös muutamat vanhat suosikit. New Yorkista vuonna nappi ja kivi ostetut Dieselin korkkarit ovat palvelleet niin juhla-työ-kuin vapaa-ajan kenkinäkin.

Wanhat kunnon Diiselit

Nämä olivat ensimmäisiä kunnollisia kenkiä, jotka olen hankkinut. Ja kyllä sen vain huomaa, että hyvälaatuiset nahkakengät palvelevat vuodesta toiseen vaikka näitäkin on käytetty suutarilla jo aika monta kertaa.

Kunnon kengistä on hyvä siirtyä överikenkiin. Näissä puukkareissa on kaikkea vähän liikaa. Korko on liian korkea kävelemiseen, blingejä on paljon, kuviointi on eläinkuviota ja valmistaja on terveyskenkämerkki Scholl. Terveyssandaaleiksi näitä kutsunkin, vaikka terveys voi olla koetuksella kun näillä hoippuu mukulakiviä pitkin.

Oomme vähän niinku gojimarjat

Hankin joskus aikoinaan töihin Schollin ihan oikeat terveyssandaalit, työ kun oli varsin seisoskelupainotteista. Silloin iskin silmäni näiden kenkien punaremmiseen versioon mutta en köyhyydeltäni raaskinut niitä ostaa. Kesän loputtua punaisia kenkiä ei enää ollut mutta tämä elukkakuvioitu pari oli halvennuksessa. Ei se kovin pitkää miettimisaikaa sitten vaatinutkaan. Tälläkin hetkellä ainakin Schollin nettisivuilta löytyy hienoja korkkaripuukkareita ja muitakin aika mageita kenkiä mutta kaupoissa niitä ei ole pahemmin näkynyt. Treenaavat kuitenkin ilmeisesti jalanpohjia, eli ihan oikeasti niistä on jotain terveyshyötyjäkin.

Terveyskengistä epäterveyskenkiin. Näissä Tokiosta hankituissa sandaaleissa ei ole mitään tervellistä, ovatpahan vain upeat.

Hai!

Merkki on Dea Dia, kauppa löytyi Shibujasta. Kenkiä löytyi myös psykedeelisemmissä neonväreissä mutta päädyin maltilliseen valkoiseen. Kävelyominaisuuksiltaan nämä ovat yllättävän hyvät korkoon nähden. Tämä pari oli suurin mahdollinen ja sen koko on L. 39:siä suurempia jalkoja omaavien ei kannata Jaappanissa kovin paljoa elätellä toivoa kenkien suhteen tai sitten kannattaa siirtyä miesten osastolle. Myös hartiat omaavat joutuvat shoppaamaan miesten osastolla, jos sielläkään.

Joitain kenkiä minulla vielä on, joten kolmanteenkin postaukseen riittää vielä materiaalia. Stay tuned.

Moi taas!

2011-03-05T08:35:00.001+02:00

Pahoittelen pitkää blogailutaukoani, mutta minä olen kierteessä: työt häiritsevät hyvää harrastustoimintaa, ja hyvä harrastustoiminta häiritsee bloggailua. En ole siis juurikaan hengaillut himassa muuten kuin nukkuessani.

Mutta on minulla toinenkin ja paljon tylsempi syy bloggaamattomuuteeni: käytän koko ajan samoja vaatteita. Mutta viime viikolla tuli pieni poikkeus (hyvin pieni), ja voin esitellä pari ihan uutta vaatetta. Tässä ensimmäinen.

Otin etäisyyttä blogipalmuun

Asussa on yäosana blogissa jo ennen nähty villapaita, joka menee pituudeltaan mekosta, mutta jalassa on uudet Vero Modan stretch-farkut. Ja huomatkaa, kuinka käytän taas sujuvasti housuja! Nämä farkut ovat oivat: lahje on kapea, muttei ihan pilli: se toimii siis erinomaisesti tungettuna saappaan sisään ja kengän päällä. Ihanaa muuten, kun aamuisin on jo valoisaa! Tämä kuva on otettu reippaasti ennen lounasta!

I can see the light!

Nilkkurit ovat vanhat kuin taivas, mutta niitäkään en ole tainnut esitellä ennen blogissa. Käytän kenkiä aika harvoin, koska niissä on todella kapea korko eikä niiden lesti ole mitenkään paras: paino kasautuu vähän liikaa päkiälle. Mutta niissä on hienot soljet ja kauniin terävät kärjet. Ja ne näyttivät hyvältä farkkujen kanssa.

Pakko hehkutella täällä blogissakin, että olen saanut himotuslistaltani ihan lähiaikoina kaksi itemiä: sisko antoi synttärilahjaksi Tigin shampoon (ja hoitoaine on tulossa nettikaupasta itse tilattuna). Ja eilen ostin ne luistelusukset. En pääse vielä tänä viikonloppuna sivakoimaan wassbergiä, koska sukset jäivät liikkeeseen voiteluun. Mutta tiistaina ne voi noutaa. Ja sitten alkavat maisemat vaihtua! Voi onnea!

Pienin nettishoppailun tulos

Meillä oli vastikään vuosijuhla, johon tein itselleni hienot kynnet - ja unohdin kuvata ne! Voiko tyhmempää ämmää ollakaan! Mutta kaverille tekemäni kynnet kuvasin! Niistä ja varmaan juhlavaatetuksista juttua myöhemmin. Ja kynsikuviakin varmaan piisaa: tilaukseni Cecar's shopista saapui... Paketissa oli mm. pari uutta konadin laattaa, koristelulakkoja ja dotting tool. Stay tuned!

Ruutua ja brassifiilistelyä

2011-03-02T19:19:00.000+02:00

Töitä on nyt paiskittu kohta kolmatta viikkoa ja sen huomaa. Rusketus hälvenee ja etelän aurinko on kohta vain haalea muisto... No, onneksi tuo oma möllykkä on alkanut paistamaan myös työajan ulkopuolella ja karvalakin voi kohta vaihtaa tupsuhattuun. Armoton kevätaurinko paljasti myös sen, että kauluspaitavarastoni alkoi näyttää aika kulahtaneelta. Miten niin kuusi vuotta vanha kauluspaita on enemmän harmaa kuin musta? Teinkin pienen investoinnin työvaateosastolle joka on elänyt hiljaiseloa kohta vuoden päivät ja nappasin Stuukmannilta Hilfigerin kauluspaidan. Myyjä myös väitti, että paidan ei pitäisi pahemmin rypistyä, mikä on silityksenvihaajalle mahtava ominaisuus. Saa nähdä pitääkö höpinä paikkaansa. Uutta paidassa on myös väri, se on sininen. En muista koskaan omistaneeni kokosinistä paitaa. Mihin katosi täysmusta lookki?

Taasko mä näytän metsurilta??

Dee-vitamiinien kaverina voi nappailla aurinkoa myös lomakuvista. Muistin, että olin ihan asukuvia ottanut myös viimeisestä etapistamme matkalla, Florianopoliksen saarelta. Tämä kuva on tosin apartmenttimme takapihalta, joten käsitys saaresta saattaa jäädä vajaaksi. Lopun aikaa hengailin bikineissä, joista en itsesensuurin vuoksi ole postaamassa kuvia.

Mukava poseasento

Päällä on jaguaarinnaamainen paita Iguassun putouksilta ja glitter-Melissat. Hippikorvikset São Paololaiselta torilta täydentävät lomalookkia. Iguassun vesiputoukset olivat Florianopolista edeltävä kohteemme. Yhdet maailman suurimmista vesiputouksista kastelivat tehokkaasti ja olivat magean näköiset. Näistä tuli räimittyä satoja kuvia, laitan tähän niistä tosin vain yhden.

Brasilian puolen putoilevaa vettä

Turkishatuista tuli vielä mieleen, putouksilla elelee jaguaarien, kaimaanien ja tappavan myrkyllisten käärmeiden lisäksi myös coateja. Jos joku ei tiedä (minä en tiennyt), niin coati on pesukarhun sukuinen lihansyöjäelukka. Ne olivat myös melkoisen kesyjä johtuen siitä, että (japanilais)turistit syöttivät coateille herkkuja ankarista kielloista huolimatta. Coatia syöttäessä kannattaa kuitenkin muistaa, että ne ovat lihansyöjiä, purevat kovaa ja kantavat tauteja. Mutta niillä oli poikasia!!! Niiiiin söpöjä. Haluan yhden.

Ruokaaaa!!!

Töissä taas

2011-02-21T20:44:00.000+02:00

Tässä kenkien postailun välissä voisin huomauttaa, että olen taas palannut työttömyydestä työllisten kirjoihin. Kovin pitkäaikaistyöttömäksi en siis ryhtynyt. Uudessa työssä koitan taas skarpata pukeutumisen suhteen ja olenkin kaivanut jo kauluspaidat ja silitysraudan (yök) kaapin pohjilta. Suurimpia pukeutumisinnovaatioita rajoittaa ulkona vellova Siperian ja pohjoisnavan yhdistelmä, joten aika housut+kelsiturkki linjoilla on menty viime päivinä. Tässä ensimmäisen päivän skarppauksien skarppaus eli kauluspaita ja liivit:

Valmiina uuteen työhön!

Työnkuvani ei pahemmin vaihtunut mutta firma vaihtui asteen rennomman oloiseen. Saatan siis jatkaa bändipaitakonsultointia. Ainakin kesällä. En vielä tiedä saako uudella työpaikalla kuvata. Jos saa, niin saatan jopa postailla autenttisia työkuvia ihan oikealta työpaikalta jossain vaiheessa.

Bye bye barbie

2011-02-20T21:03:00.000+02:00

Taannoin alkoi internetissä kiertää kuva "nörttibarbista" kaikkine varusteineen. Kun sitten huomasin repertuaaristani löytyvän niin miniläppärin (harkitsin jopa hetken ostavani pinkin) kuin sopivan älypuhelimenkin, niin seuraava looginen johtopäätös oli koettaa toistaa lookki. On muuten hankalaa yrittää olla kuvassa jossain tietyssä asennossa ilman peiliä..


kuin kaksi..	..marjaa

Samalla barbie-poseeraus oli hei-hei pitkälle tukalle. Lähinnä laiskuuttani en saanut mentyä kampaajalle hankkiutumaan eroon kuivista ja ohuiksi harsuuntuneista latvoista. Ja tilanne toki paheni samaa tahtia pituuden lisääntymisen kanssa, kunnes olin henkisesti valmis lyhentämään hiuksiani kunnolla toisen(!!) kerran elämässäni. Ja edellisen henkisen valmistautumisen jälkeen lopputuloksen sai vielä ponnarille..

ei mee ponnarille, ei

Pintamuodin orjana kuolasin raitapaitoja pidemmän aikaa, ja lopulta päätin hankkia Seppälän tunikamallisen version. Tätä on toki pidetty ilman housujakin, mutta kun käytössä on ihan oikeat sukkahousut, vaati asu hametta (H&M, joskus kauan sitten). Tosin kovin paljoa hame ei taida helman alta pilkottaa.

Lisäsin vielä rusettipääkallo-rintakorun - ajatus, joka ei olisi taatusti tullut mieleen ilman asustehaastetta. Koru on tehty "niistä-alustalle-laitettavista-muovirinkuloista-jotka-lopuksi-silitettiin". Ei voi muistaa. Paitsi että ne oli ala-asteella tosi IN.

Kenkiä, kenkiä, osa 1

2011-02-20T17:35:00.001+02:00

Minttu blogasi Top 5 kenkänsä ja haastoi tekemään saman. Minä en kykene valitsemaan viisi parasta. Enhän minä näitä kenkiä olisi ostanutkaan jos ei jokainen niistä olisi jollain tavalla aivan huippu, duh. Tämän vuoksi blogaan nyt kenkiä joista pidän todella paljon ilman, että ne ovat missään järjestyksessä. Jaoin tämän myös kahteen osaan välttääkseni kilometripostausta. Tämä postaus oli sitenkin hyödyllinen, että sain viimein plankattua kiiltonahkakenkiä. Ne raukat ovat odottaneet hoitoa jo ihan liian kauan.

Uudet tulokkaat

Melissa + Vivienne Westwood

Aah, mitkä namipalat odottivatkaan Riolaisessa Melissa-kaupassa. Kaiken kukkuraksi olivat vielä alennettuja ja viimeiset minun kokoani, eli kauppa oli sinetöity. Melko korkeiksi kengiksi yllättävän hyvät jalassa mutta en voi väittää, etteivätkö nämäkin saisi päkiöitä polttelemaan iltamyöhäisellä. Tämän vuoksi on aina hyvä olla varalla matalat kengät, esimerkiksi sen tyyppiset kuin seuraavassa kuvassa.

Rusettimelissat

Rusetilla koristellut Melissan omat kengät olivat myyjän mukaan "very fifties". Ballerinamalli on kevyt kävellä ja pysyy hyvin jalassa remmin avulla. Tietenkin nämä ovat kaikkien Melissojen tapaan myös vedenkestävät, eli täydellinen kesäsateen kenkä.

Melissaa glitterillä

Lisää matalia Melissoja. Nämä olivat erittäin edulliset ja todella mukavat jalassa. Lisäksi niissä on kivaa glitteriä, joka kyllä tarttuu vielä jossain määrin paljaaseen jalkaan mutta kunhan liiat karisevat niin nämä ovat kyllä upeat kesäkengät ja sopivat lähes mihin tahansa pieneen jemmaan korkkareiden varakengiksi.

Melissa + Vivienne Westwood pääkalloilla!

Jotta Melissoja olisi kyllästymiseen saakka, laitan niitä vielä lisää! Nämä kaunokaiset näittekin jo aikaisemmissa postauksissa. Jotkut ovat saattaneet huomata, että minulla on pientä tendenssiä käyttää vaatteita joissa on pääkalloja. No, nyt minulla on myös kengät joissa on pääkallo. Kallollisissa kengissä on ollut pahaa vajausta sen jälkeen kun vanhat pääkallotennarini kun menivät hajoamaan jo vuosia sitten, ruojat. Nämä kengät ovat samaa mallia kuin Suomessakin joskus myynnissä olleet sydänkengät mutta sydämen paikalla on kallo ja mikäs sen parempaa.

Vanhat suosikit

Raquelit

Minna Parikan Raquelit olivat ensimmäiset Parikkani. Ne ovat edelleen aivan ihanat ja keräävät joka kerta kehuja kun niillä ulkona hippaa. Selkeästi myös tunnistettavimmat, muista Parikoista ei olla kysytty, että "ovatko nuo niitä ihania Parikoita" mutta näistä on ja monesti. Näissä on hyvä lesti ja kohtuullisen pitkään pystyy humppaamaan ennen infernaalista kipua. Vähän himottaisi Raquelit myös muissa väreissä...

Corset boot

Nämä ihkuudet ovat liikkeen myyjän mukaan "corset boot laiskalle naiselle". Alkuperäisessä Parikan corset bootissa ei ole vetskareita ollenkaan, eli siinäpähän sitten nyörittelet. Näissä vetoketju onneksi on, eli suht sutjakkaan ne saa jalkaan vetäistyä. Toimii myös talvella ja vähemmän märillä syys-ja kevätkeleillä. Corset bootit ovat myös ehdottomasti kalleimmat koskaan ostamani kengät.

Aidat

Parikan Aidat hankin noin vuosi sitten häitäni varten. Anekdoottina kerrottakoon, että ne olivat häiden ainut budjettinsa alittanut asia, sillä ne olivat näppärästi alennusmyynnissä. Nämäkin ovat melko mukavat jalassa järkyn korkeasta korostaan huolimatta ja todella monikäyttöiset avokkaat.

Tiger of Sweden, minnihiiri-kengät

Ruotsin Tiikerin länkkäri/minnihiiri/maijapoppanen-kengät sattuivat silmääni vahingossa muutama vuosi sitten kun kipittelin jostain syystä Stockmannin silloisen naisten kenkäpuolen läpi. En vielä heti raaskinut niitä hankkia, hintaa oli silloiseen köyhä opiskelija-budjettiin nähden melkoisesti. Viikon(!) arvottuani mitä tekisin, tein ratikkamatkalla radikaalin päätöksen ja droppasin opiskelija-ajattelutavan. Soitin ratikasta Stokkan vaihteeseen ja pyysin heitä yhdistämään kenkäpuolelle, että sain kengät heti varattua itselleni. Nämä kengät taisivat olla ensimmäinen askel kohti kalliimpaa vaatetusta ja poispäin H&M-linjasta.

Seuraavassa postauksessa tiedossa lisää korkkareita ja vähän talvisempaa linjaa.

Pakkipari

2011-02-17T23:38:00.000+02:00

Salibandyssa maalivahdin parhaat kaverit ovat kaksi pakkia, jotka siivoavat tehokkaasti maalin edustan, kun mämmikoura veska torjuu eteensä.

Pelikentän ulkopuolella tämän veskan luottokamuja ovat myös kaksi vähän erilaista pakkia:

Ensimmäinen pakki on jo useamman kuukauden palvellut meikkipakki, jonka ostin Ebaysta. Vähän harmittaa rikkoontunut kahva (joka pitäisi vain ruuvata kiinni, mutta joku ei ole saanut aikaiseksi), mutta muuten hopeatähdillä koristeltu pakki on palvellut hyvin.

Pakki ulkoa

Pakki sisältä

Vasemmassa ylälaatikossa ovat huulipunani. Niiden alla huulikiillot. Isossa alalaatikossa säilytän luomivärejäni, poskipuniani, yhtä irtopuuteria ja paria peitepuikkoa. Tänne olen luonut väliseinän Bare Mineralsien starter kitin laatikolla. Luomivärit ovat laatikossa ja loput ulkopuolella. Oikealla ylhäällä ovat mineraalimeikkini sekä luomivärin pohjustimet sekä valokynä. Näemmä uudelleen purkitettu udpp sekä valokynä hengaavat tällä hetkellä meikkipussissa, joka oli aamulla mukana uimahallilla. BM:ien alla ovat kaikki meikkikynäni ja eye linerini. Samassa laatikossa säilytän myös terottimiani. Kannessa lepää jättiluomiväripalettini, joka yleensä majoittuu koko komeuden päälle. Kas näin:

Hyvin mahtuu

Uusin vahvistus ykköskentälliseen on Bauhausista mukaan tarttunut työkalu^H^H^H ^H^H^H^H
kynsilakkapakki. Etsin tätä pakkia jo syksyllä meikkipakikseni, mutta silloin Bauhaus myi eioota. Päädyin sitten tilaamaan pakkini Ebaysta. Bauhausin alumiininen pakki on kuitenkin paljon halvempi (35€), ja sen näppärät säädettävät lokerikot ovat superihanat.

Kynsilakat on järjestetty väreittäin eri lokeroihin. Viilat ja tarrat ovat oikeassa ylälaatikossa, ja niiden vieressä ovat kaikki spongeni: osa on leikattu keltaisesta keittiösienestä ja osa on tullut konadointisetin mukana. Kuvan vasemmassa alareunassa ylälaatikossa ovat Konadin erikoislakat sekä strassit. Alakerran vasemmassa alakulmassa ovat muinaiset tekokynsipakkaukseni sekä konadoinnissa apuna käyttämäni teline (johon osa spongeista kuuluu). Konad-paketti mahtui makaamaan alakertaan lokerikkojen päälle. Kas näin:

Kyllä nyt kelpaa lähteä lakkaamaan vaikka vieraisiin. Pakituksen kunniaksi taiteilin itselleni pitkästä aikaa konadit: alla on Henkkamaukan vaaleansinistä Steel-lakkaa (joka hieman vivahtaa turkoosiin) ja päällä kahdet konadit: ruudukot laatasta m74 ja siniset sopat laatasta s4.

Tyttö Ipanemalta

2011-02-16T21:26:00.001+02:00

São Paolon jälkeen matkamme suuntautui kohti Rio de Janeiroa. Rio osoittautui olevan hyvin paljon lempinimensä, Cidade Maravilhosan, arvoinen. Varsinkin vuorilta (Sokeritoppa, Jeesus, mitä näitä nyt on) näkyi hienosti miten kaupunki on läntitty kukkuloiden, meren lahtien ja laguunien väliin. Kaikkialla oli vehreää ja kaunista ja merta ja biitsejä, eikä kaupunki vaikuttanut kaikesta säikyttelystä huolimatta mitenkään turvattomalta.

Vuokrasimme revohkalle asunnon näppärästi korttelin päästä Copacabanan rantaa. Kuvassa poseilua apartmentin parvekkeella Sampasta ostetussa mekossa ja Melissa+Vivienne Westwood-korkkareissa.

Rusketusrajat nilkoissa :D

Kengissä on kallot <3<3<3 (Klikkaa suuremmaksi jos et usko)

Mekko + laivoja = instant kesäfiilis

Se täytyy kyllä Rion rannoista sanoa, että mielestäni Ipanemalla ja Copacabanalla ei ollut kauheasti eroa. Paljon sanotaan, että Copacabana olisi siivottomampi ja turvattomampi ja passé mutta yhtä lailla Ipanemakin oli roskainen ja vesi oli hyyytävän kylmää. Myöskään plastiikkakirurgin täydelliseksi leikkelemiä huippumallibrasseja ei paljoakaan näkynyt, eivätkä ne bikinitkään nyt niiiin pieniä olleet. Stringibiksuja ja silikoonia näkyy melkein Hietsussa enemmän. Kuvassa näkyy taustalla Copacapanan palmut, eli biitsille oli korttelin matka. Ei paha. Päällä on uusi elukkakuvioitu paita São Paolon hippi-punkki-rokkari-kauppojen kompleksin fiftarivaatehenkisestä pikkuliikkeestä.

Jalassa Melissaa, ei voi olla huono päivä tulossa.

Riossa oli myöskin meneillään alennusmyynnit ja petollisen pitkä shoppauskatu, Rua Visconde de Piraja ja sen sivukadut. Mies innostui brasilialaisesta Osklen-merkistä, minä keskityin Melissaan. Melissaa nimittäin myi ainakin yksi purkantuoksuinen kauppa, jonka fiftari-myyjä oli todella mukava ja alennusprosentit hyviä. Inside-tietoa: syysmallistoon (siis brassien syys) on tulossa korkea, mokkapintainen liukuvärjätty saapas suunnittelijanaan Jean-Paul Gaultier. Kuolaa.... Melissoja lähtikin mukaan kolme paria ja muualta pari mekkoa mutta niistä lisää myöhemmin, kunhan säät sallivat kesämekkojen esittelyn.

Brasiliassa, toisin kuin voisi luulla, ei varsinaisesti ole halpaa. Safka on toki yleensä puolet siitä mitä Suomessa ja kuteetkin edullisempia mutta mitään "uuh, ostan koko maan"-halpaa niin kuin Aasian maissa on turha odottaa. Jossain paikoissa hinnoissa mennään jo lähes Suomen tasolla mutta yleisimmin oltiin jossain keski-Eurooppa-Jenkkilä hinnoissa. Tietenkin brassituotteiden osalta. Tuontikama olikin jo sitten iiihan eri sfääreistä. Brasilian talous on suljettu ja tuontitullit kaameat. Kaikki importkama oli tuplasti kalliimpaa kuin vaikkapa Suomessa. Vielä panttaan kuvia parista kivasta kenkäparista. Pitää keksiä jotain kivaa puettavaa niiden kanssa. Se on vain tällä hetkellä haasteellista kun lämpötilaero hankintakohteeseen on 50 astetta. Sniif...

Paulistana olo ei ole kovin kaksista

2011-02-12T16:00:00.000+02:00

Etelän matkani suuntautui siis tällä kertaa Brasiliaan, jos en sitä vielä jossain maininnut. Suunnittelimme Brasiliaa jo häämatkakohteeksi vuosi sitten mutta kaikki säikyttely ryöstöistä ja rauhattomuudesta saivat meidät muuttamaan matkakohteen välimmäs Amerikkaan. Tällä kertaa matkassa oli enemmän väkeä, joka toi (henkistä) turvaa, joten Brasiliaa kohti kääntyi sakulentsikan keula.

Braziiil! Samba! Mutta mikä kädessä on vikana?

Ensimmäisenä kohteena oli São Paolo, Brasilian suurin ja vähiten kaunein kaupunki. Vaikka punkkasimme Jardins-nimisellä hienostoalueella, ei kaupunki lainkaan vakuuttanut. Keskustammas mennessä joka toinen talo oli rähjäinen tai jopa hylätty ja arkkitehtuuri oli kammottavaa. Kuvitelkaa neuvostolähiöitä ja tuplatkaa talojen korkeus ja lisätkää niihin tägejä joka paikkaan niin alatte olla oikeissa sfääreissä. Koska Sampa oli arkkitehtuurillisesti niin ankea, keskityin shoppaamiseen ja syömiseen. Rua Oscar Freire-katu on thö shoppailukatu Brasseissa ja se alkoikin näppärästi parin korttelin päässä hotlalta. Siellä oli mm. Melissan liike, joka tuoksui jo ulos asti ihanasti purkalle.

Galeria Melissa, onnellinen shoppaaja ja Melissan kengät (ostettu kylläkin Riosta)

Muitakin vermeitä siellä myytiin. Kivoimpia liikkeitä olivat Havaianaksen lippulaivamyymälä ja pari lokaalia vaatemerkkiä. Triton-merkiltä shoppasin mekon, josta ei tällä hetkellä löydy kuvia, mutta niitä sitten myöhemmin. Kaikkialla oli myös alennusmyynnit, joten mikäs sen kivompaa.

Häiden vuosipäivä osui São Paolon kohdalle ja sitä juhlistimme melkoisen kivassa ravintolassa nimeltä DOM. Hiippailin DOMiin kokoDieseleissä ihan vahingossa.

Oi?

Korkkaritennarit minun piti hankkia jo kesällä mutta niiden hankinnan esti vaikean valinnan lopullinen tulos. Korkkaritennarit joilla ei voi kävellä vai kisvikengät? No, kisvikengät veivät sillä erää voiton. Onnekas sattuma johdatti kuitenkin tennarit taas luokseni kun vähän ennen vuodenvaihdessa taskussani poltteri expiroituva lahjakortti Stuukmannille. Ja mikä se siellä alelaarissa pilkottikaan, ellei suloinen Dieseltennari, tuo käytännöllisin ja järkevin kenkä ikinä. Onneksi osoittautui, että näillä on jopa yllättävänkin hyvä kävellä.

Iz good for basketball?

Ei se São Paolo nyt pelkästään surkea, sateinen ja ruma ollut. Oli siinä jotain hyvääkin. Maailman söpöin kahvi nimittäin!

Awwww! Ja hyvääkin se oli!

Seuraavalla kerralla tarinoin Cariocain kaupunnista.

Beetakaroteeni, huuhaa vai mahdollisuus?

2011-02-10T23:06:00.000+02:00

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, napsin ennen lomaa Bioteekin beetakaroteeninappeja. Ja söin muutaman porkkanakin. Tarkoituksena oli siis valmistaa olmi-ihoani Brasilian kesän polttavaan aurinkoon. Toisin kuin moni luulee, pystyn ruskettumaan. En vain saa kovin tummaa väriä mitenkään nopeasti ja palan myös melko helposti. Pisamia saan myös joten ihoni on täydellinen punatukkaisen iho ilman sitä punaista tukkaa. Beetakaroteenin pitäisi suojata palamiselta ja parantaa ruskettumista. Ennen reissua otin iloksenne kauniin olmisen "ennen"-kuvan kätösestäni. Valaistuksena toimi kelmeä iltapäivän valo ja kamerana Canonin sukellusvenekamera. Tänään odottelin vastaavahkoja valaistusolosuhteita ja napsaisin "jälkeen" kuvan. Tadaa:

Se olmi on siinä vasemmalla

Olen itseasiassa ihan selvästi ruskeampi kuin lähtiessä vaikka käsivertailukuva ei kovin syvää rusketusta näytä. Suunnilleen samanlaisiin lopputuloksiin pääsin kyllä viime vuoden häämatkallakin, ilman beetakaroteenia, mutta nyt rusketus nousi pintaan ehkä aavistuksen nopeammin. Viime kerralla myös kärvennysaikaa oli hieman enemmän, joten voi olla, että kapseliporkkana on oikeasti vaikuttanut. Palamiselta se ei kokonaan suojannut mutta palamista tapahtui vain kun aurinkorasva on levitetty huonosti tai meri on sen pyyhkinyt kokonaan pois, tässä tapauksessa surffatessa.

Eteläisen pallonpuoliskon aurinko oli muutenkin merkittävästi polttavampaa kuin pohjoisen samaan aikaan. Tämän huomasi siitä, miten nopsaan matkaseura otti punaista väriä itseensä aurinkorasvamogarointien jälkeen. Varoitus siis olmeille, jos rasvaa ei lotraa kunnolla,eteläisellä pallonpuoliskolla kyllä palaa varmasti. No kyllä palaa pohjoisellakin mutta tuolla vielä tehokkaammin.

Melissa, tuo katala femme fatale

2011-02-10T15:46:00.001+02:00

Mikä on muovinen, löytyy vaikka missä väreissä, on brasilialainen ja tuoksuu purkalle? Mikä on Brasseissa halpaa kuin saippua ja mahtuu näppärästi rinkan alimpaan lokeroon? Minkä shoppaamista ei edes luottokortin kopionti voi estää? Mitä on suunnitellut niin Vivienne Westwood kuin Gaultierkin? Lisää ihanuuksia tiedossa blogauskapasiteetin parantuessa... Stay tuned.

Published with Blogger-droid v1.6.5

Karvan verran asiaa

2011-02-07T23:08:00.003+02:00

Ennen olin pitkätukkainen hippi.

Halusin kovasti olla pitkätukkainen hippi, jolla on tuhottomasti tukkaa.

Täältä

Mutta enpä ollut. Hankin epätoivoisena irtotukkaa.

No, auttoihan se, mutta kuka noita jaksaa joka päivä kiinnitellä?

Siksi aloin hiljalleen ihastella Katie Holmesin polkkaa:

Täältä

Ja harkitsin kauan, koska minä tykkään nutturoista ja leteistä niin kovasti. Mutta lopulta syyskuun lopussa tajusin, että se on vain karvaa ja kasvaa takaisin:

NAPS!

Annoin letin jopa hetken kasvaa ja mietin, olisiko se siinä...

Mutta piru oli jo irti:

Täältä

Joo! Naps!

Ei näy korvat!

Täältä

Pinkillä näkyy! Naps!

Uusin look on siis tää

Nyt alkaa taas karvaa olla vaikka muille jakaa. Seuraavaksi ajattelin marssia kampaajalle tämän kuvan kanssa:


Täältä

Juu, Pink jyrää edelleen, koska tuo lookki on parempi juhliin kuin "kasvatuslook". Mutta sitten voisi ehkä koettaa kasvattaa Tronin innoittamana kesäpolkan:

Täältä

Olivia Wilde oli Tron Legacyssa niin tiukka täti, että minäkin saatan malttaa pysyä erossa veitsestä ja saksista.

Meikäläisen kampaajilla on ainakin ollut viimeiset puoli vuotta aika hauskaa. Toinen vakkarikampaajistani on vähän ihmetellyt lyhennysvillitystäni - ja toinen vain yllyttää. :P

Ketkäs ovat teidän tukkaidoleitanne? Millaista kesätukkaa on luvassa?

Samaan lepakkoaikaan samalla lepakkokanavalla

2011-02-04T17:50:00.001+02:00

Ei, en pukeutunut tänään Batmaniksi. Huomasin vain päivän asusta, että kaulukset ovat yllättävänkin miehekäs elementti pukeutumisessa. Edes housuttomuus (mikä on mielestäni kuitenkin naisellinen piirre) ei estänyt hienoisia Ellen DeGeneres -viboja taas yllättämästä. Tai viimeksi koko homma oli harkittua. Nyt ei.

Oikeastaan vibat iskevät vain yhdistelmällä lyhyt tukka + kauluspaita. Kumpikaan ei kuitenkaan toimi ilman toista. Katsokaa, jos ette usko:

Kyllä tuossa porukassa Vader on selkeästi ainoa äijä. Mutta sitten, kun elementit yhdistää:

Pädäm! Hieman huolettaa, että unelmieni prinssini ei tule vonkaamaan, koska olettaa, ettei kuulu kohderyhmään. Ja niin voi näemmä käydä aika helposti. Ainakin minun mielestäni. Mitäs muut sanovat?

Onneksi olin tänään vain töissä, joten mitään suurta vahikoa ei päässyt käymään. Meni Kallessa päivystävä ja minua odottava prinssi ohi jo ihan vain siksi, että minä satun tänään päivystämään asiakkalla, enkä siksi osallistunut firman saunailtaan ja railakkaille jatkoille. Hey honey! Jos luet tätä, niin pistä kommenttia kommenttiboksiin, niin otan yhteyttä! ;)

Men MOUH!

2011-02-02T12:00:00.003+02:00

Minua on viime päivinä kiukuttanut kovasti ruotsalaisen käsityön taso. Olen varmaan hehkuttanut jo tarpeeksi sitä tosiasiaa, että minulla on Swedish Hasbeensit ja että rakastan kenkiäni. Koska rakastan saappaitani kovasti, olen ollut niille myös harvinaisen hellä ja valinnut säät, joilla käytän niitä, hyvin tarkkaan. Silti sain maanantaina huomata, että toinen saappaistani näyttää tältä:

Byäääääää!

Kotona kengät olivat vielä ihan ok. Mutta kun olin kävellyt kotoa parkkipaikalle, autolta töihin (ja tämä tyttö parkkeeraa aina lähelle ovea) ja töissä pari kertaa toimiston poikki kahviautomaatille, niin olin kadottanut jo kaksi niittiä, ja pari seuraavaa olivat valmiita hyppäämään kyydistä! Nöyyyyy! Loppupäivän painelin sitten koodarisandaaleilla, ja paluumatkalla kotiin sain pari kertaa pysähtyä työntämään niitit takaisin paikalleen.

Ironia - se huumorin Elit Serien

Mutta jos minua keljuttaakin ruotsalaisen käsityön taso, niin ruotsalaiseen asiakaspalveluun olen enemmän kuin tyytyväinen. Mailasin Swedish Hasbeensille vain kertoakseni, että kyllä keljuttaa. Olin viemässä kenkäni suutarille, koska ajattelin, etten jaksa alkaa palautusrumbaa. Ja suutarilta saisin kengät nopeammin ehjänä takaisin. Suutarilla ei muuten ole Hasbeens-yhteensopivia niittejä...

Parempi asiakaspalvelu, parempi mieli

Hasbeensilta vastattiin todella nopeasti ja pahoiteltiin kovasti. Kyseinen vika oli kuulemma tiedossa. He pyysivät minua lähettämään kuvan kengistäni. Koska suutari ei voinut minua auttaa (olin siis jo tässä vaiheessa käynyt kysymässä), lähetin ylläkin näkyvän kuvan SH:lle. Taas he vastasivat nopeasti ja kertoivat lähettävänsä minulle uuden parin. Siis aivan huippua! Minun ei tarvitse edes jaksaa postittaa rikkinäistä paria heille. Eilen iltapäivällä sain tiedon, että uusi pari on postissa. Hyvällä tuurilla uudet hanipuppelilni ovat luonani jo loppuviikosta.

Olen muistaakseni ainakin Nelliinan blogin kommenteista lukenut, että samaa on sattunut muillekin. Toivottavasti muutkin ovat tajunneet valittaa SH:lle ja saaneet uudet kengät.

Enää ihmettelen, miten yksilöllisissä, käsityönä tehdyissä kengissä voi olla tyyppivika... No, aina voi syyttää ruotsalaisia. :)

Kuvat yllättäen SH:n sivuilta

Herregud, sillä on housut!

2011-02-01T21:27:00.000+02:00

Tänään aamulla, tai oikeastaan jo eilisillasta lähtien, minulle tuli joku outo mielentila, ja teki mieli laittaa housut jalkaan. Ei tämä housuton linja ole ollut mikään periaatteellinen tai edes kovin tietoinen valinta: minä vain viihdyn nykyään paremmin hameissa, mekoissa ja tunikoissa. Housut ahdistavat ja saavat ahterin näyttämään isolta (tai oikeastaan eivät piilota isoa ahteria). Nämä lerputtimet ovat kuitenkin sen verran hulmuavaa mallia ja mukavat päällä, että näissä viihtyy hyvin. Housut ovat jostain vaatevaihdosta. Varmaan viime kesältä.

Koska putkari ei ole vieläkään käynyt ja minun toimistoni on edelleen kylmä, puin päällekäin kaksi eriväristä trikoopaitaa: molemmat ovat henkkamaukkaa ja vihreä jopa ekologista puuvillaa. Harvinaisen hippiä henkkamaukaksi siis.

Tukkani alkaa olla vähän ylikasvanut. Koska kmpaajaan on vielä pari viikkoa aikaa, teen töyhdölläni nyt erilaisia kokeiluja. Tämän päivän juttu oli Farrah Fawcett -henkinen heitto otsalla.

Hehkeimmät humanoidit

2011-01-30T10:00:00.007+02:00

Ensin oli tarkoitus luoda kulturellia vaikutelmaa ja listata kirjoja. Mutta leffalistaa nakutellessani tämä idea juolahti mieleeni, eikä se sitten jättänyt minua enää rauhaan. En sitten vaan ole niin kulturelli kirjatoukka kuin olen scifi-nörtti. Mietin kauan, listaanko humanoideja vai robotteja. Humanoidit lopulta voittivat, vaikka Battlestar Galactican Number 6 ansaitsee kyllä kunniamaininnan: kuumempaa leivänpaahdinta saa etsiä! Kattokaa ny itte:

I am robot

Mutta sitten asiaan eli humanoideihin:

5. Aayla Secura Aika yllättävää, että listallani on Star Warsin hahmoja... Twi'lekit ovat olleet SW:n roduista yksi lemppareistani, ja oikeutetusti yksi heistä kuuluu listalleni. Ensin mietin Oolaa, mutta onhan tämä tanssiorja hieman säälittävä tapaus ja kuolee heti. Siksi valitsinkin vähemmän tunnetun Aaylan, joka on kunnon kick ass bitch ja jedi! Ja lekkuineen ihan yhtä hot kuin Oola.

Letkeät lekut likalla

4. Fifth elementin Diva Hmm.. onkohan mulla joku fiksaatio sinisiin alien-naisiin, joilla on ulokkeita päässä? Mielettömän magean ulkonäkönsä lisäksi Diva laulaa upeasti. Lisäksi hänessä on samaa ihailtavaa meininkiä, kuin kansalaissodassa asevöitä takkiensa alla salakuljettaneissa teekkaritytöissä

Lalalaa

3. Chiana Farscapen hahmoista listalle pääsystä taistelivat kovasti Zhaan (joo, mulla todellakin on joku paha fiksaatio sinisiin alieneihin) ja Chiana. Mutta koska Zhaan on jooga-gurumaisesti hengistynyt pasifisti (eli nössö) ja Chiana taas temperamenttinen pikkutytsy, niin valinta kallistui lopulta Chianaan. Ja ihan parasta, kun pieni ja tosi hottis Chiana rakastuu sarjassa suurimpaan ja karvaisimpaan mölliin (en kerro nimeä, niin en spoilaa liikaa).

Tämä tyttö on muuten harmaa eikä sininen

2. Teal'c Päästetään listalle nyt sitten miehiäkin... Teal'cin hahmo Stargatessa on kiinnostava, eikä suinkaan vähiten vatsassa asuvan loismölli-Goa'uldin ansiosta. Ja ovathan vapaustaistelijat aina ihailtavia. Ja kaljut miehet. Vaikka heillä olisikin paljon kajalia. Ja Teal'cilla on muuten oiva leffamaku: hän tykkää Star Warsista! :D

Puhun vähän, mutta asiaa

1. Darth Maul Ah ja voih! Tämä zabrak suorastaan tihkuu seksiä! Punamustat kasvotatskat vain korostavat tämän hurjan sithin pimeää puolta. Vaikka en yleensä olekaan niin kuumana ns. pahoihin poikiin, tämä poika saa sukat pyörimään jalossa! Ja se ei haittaa yhtään, että hän hävisi padawanille valomiekkailussa - padawan oli kuitenkin Obi-Wan Kenobi, joka on tosi kova jätkä!

At last we will reveal ourselves to the Jedi. At last we will have revenge.

Robottien ja humanoidien lisäksi voisi muuten listata myös niitä ei-ihmismäisiä avaruusmöllejä. Siinä puuhassa voisi kyllä käydä niin, että SW jyräisi vielä enemmän. Nyt yritin hillitä itseäni, vaikka monta hienoa jediä sun muuta jäi pois listalta. Onko Wookie muuten humanoidi vai ei? :)

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Ahistavat asusteet

2011-01-29T10:41:00.000+02:00

Vaikka koetan nykyään asustaa kovasti ja tykkäänkin yleisesti asusteista (en ole mikään less is more -ihminen millään elämän saralla), on minullakin asusteita, jotka ovat mielestäni todella kivoja, mutta en kuitenkaan osaa oikein käyttää niitä. Tässä hankalien asusteiden top 5.

1. Pienet huivit Jättimäiset huivit olen ottanut suvereenisti osaksi asujani, mutta nämä lentoemomaiset pienet huivit aiheuttavat ongelmia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaulaan sidottuina näillä saisi taiottua mekkojen kanssa upeita fiftari-lookeja ja kauluspaidan kanssa niillä saisi aikaan hienostunutta länkkäri-vibaa. Mutta jotenkin en vaan kykene. Rakastan näiden huivien värejäkin. Mutta en vaan osaa. Ja vaikka muilla ihmisillä huivit näyttävät päässä kivoilta, itselle tulee lähinnä pyykkärimummo-olo.

2. Keltakultaiset korut Minulla on jonkin verran keltakultaisia koruja (kuvassa on vain osa). Ja pidän niiden ulkonäöstä. Mutta varsinkin korvakorujen kanssa minulle iskee niin pahat manne-vibat, että harvemmin kykenen käyttämään keltakultaisia koruja. Haluaisin käyttää näitä lahjaksi saatuja, äidin korulippaasta raidattuja isoäidin vanhoja ja muita tosi kivoja koruja niin paljon, mutta kerta toisensa jälkeen kuoruttaudun hopeaan ja valkokultaan.

3. Söpö puinen rintakoru Minusta tämä rintarossi on mitä suloisin. Mutta jotenkin sille on vaikeaa löytää kaveriksi korvakoruja ja välillä jopa vaatteita. Olen käyttänyt tätä kerran. Ja sen kerran bloggasin. :)

4. Hippipanta Tämän hankin jo pitkätukkaisena tarkoituksena laittaa se koknaan hiusten päälle hippityyliin (koska muilla se näyttää niin kivalta). Minulla takahiukset vaan nousevat lenkille jä näytän idarilta. Nyt lyhyellä tukalla kaikkien pantojen käyttö on hieman hakusessa. Kyllähän sitä voisi. Minulle tulee vaan sellainen olo, että näytän panta päässä leukemiahoidoista toipuvalta lapselta.

5. Muut kuin mustat kukat Mustia rintakukkia olen käyttänytkin - varsinkin kuuden vaatteen haasteen aikana. Ja kun minulla oli vielä tukkaa nutturalle asti, koristin nutturoita jonkin verran kukilla - mutta yleensä mustilla. Näitä muita ei ole tullut käytettyä vuosiin. Tuota lilaa olen kyllä sovitellut, mutta nyt en ole ihan varma, onko se koskaan päätynyt päähäni ihan ihmisten ilmoille asti.

Pitäisikö tässä sitten antaa periksi ja todeta, että omaan tyyliin eivät edellä mainitut itemit sovi? Mutta kun en halua! Siskonikaan ei esimerkiksi käytä keltakultaa. Kuka sitten ulkoiluttaa mummin koruja, jos en minä? Äiti ei ole enää eläkepäivillä koruja pahemmin käyttänyt, ja olen ihan luvan kanssa saanut raidata hänen korulippaansa. Olisi niin siistiä voida todeta, että joo, nää on mun isoäidin vanhat ametistikorvikset. Mutta olen onnistunut yhdistämään ne asuuni ehkä kaksi kertaa! Tuskan määrä on rajaton!

Ehkä sitten, kun minusta tulee punaisia silmälaseja käyttävä keski-ikäinen täti, opin myös käyttämään Marja Kurjen huivien lisäksi noita paria pienempää. Ehkä silloin löydän vihdoin myös keltakullan ilot. Pantojen käyttöön ei ikä kyllä varmaan auta...

Onko kellään muulla jotain todella kivaa, mitä ei vaan osaa käyttää?

Parhaat popot

2011-01-28T21:09:00.000+02:00

Vaikka pidänkin kauniista kengistä, arvostan niissä silti ennen kaikkea mukavuutta. Siksi minun ihanimpien kenkien listaltani ei löydy mitään Nelliinan kenkäjoulukalenteriin verrattavaa ilottelua, vaan hyviä peruskenkiä. Mutta ainakin minusta nekin ovat omalla tavallaan kauniita.

5. Maiharit aloitetaan pohjanoteerauksella. Nämä eivät ole kiiltonahkaiset Dr. Martensit vaan jotain niinkin naisellista kuin SA LJK hyppykengät. Mystiset kirjainlyhenteet tarkoittavat Suomen armeijaa ja laskuvarjojääkärikomppaniaa. Samanlaisilla kengillä isänmaan toivot siis hyppivät taivaalta rätin varassa. Nämä ovat hieman kapealestisemmät kuin useat muut maiharit (esim. varsikenkä m91 eli se intin perusmaihari), ja siksi istuvat tyttöjen jalkaan varsin kivasti. Näitä ei muuten enää valmisteta. Kun intti lopetti tilaamisen, lopetti Jalaskin valmistamisen. Minä siis kävelen historiallisilla kengillä. Ja nämä ovat siis eritoten mukavat kengät. Ja ainakin minun mielestäni ihan asennekamaa minihameen kanssa.

4. Vagabondin nauhakengät Nämä kengät ovat olleet jo jonkin aikaa lumettoman ajan luottokenkäni. Nauhat takaavat hyvän jalassapysymisen, kengän malli saa minunkin 41-kokoisen hehtaarijalkani näyttämään sirolta ja korko parantaa pohkeen muotoa. Eli ihan parhaat hamekengät!

3. Tamariksen pikkukengät Näille kengille menetin Brandos-neitsyytni. Nämä mokkapintaiset kengät pysyvät jalassa yhtä hyvin kuin Vagabondit, näissä on vähän korkeampi korko, jolla kuitenkin on hyvä kävellä, ja mikä tärkeintä: nämä näyttävät todella hyvältä. Varsinkin värikkäiden sukkahousujen kanssa ristiinrastiin menevät remmit ovat todella hauska yksityiskohta.

2. Adidas Super Deathstarit Mukavuuden ja upean ulkonäön huipentuma ovat, mitkäs muutkaan, kuin Star Wars -tennarit! Tennareilla nyt ensinnäkin talsii vaikka Ruotsiin. Ja jos niissä on teemana Star Wars, niin nörttiä ei hillitse enää mikään! Star Wars -teema ei ole kengissä edes mitenkään alleviivattua, ja vain true fanit tajuavat, mistä on kyse. Kengät käyvät siis myös sivistystason testistä. Siis kaikin puolin parhuutta. Rakastan!

1. Swedish Hasbeensit Nämä ovat minun hippeilykenkäni. Kestävän kehityksen riemua julistavat ihanat nilkkurit, jotka tuovat löysällä varrellaan mukavaa vastapainoa massiivisille reisilleni (lihasta! toim. huom.). Vaikka korko onkin minun mittakaavassani huikea, on päkiän allakin sen verran koroketta, että näillä klopsuttelee helposti pidemmällekin kuin autolta toimistolle. Ihastuin Hasbeenseihin, kun näin kuvia Tukholman muotiviikolta (jossain näytöksessä - enpä muista missä - malleilla oli Hasbeenseja jalassa). Ja päätin suostua maksamaan näistä sen 350 euroa, kun firman arvot ovat kohdallaan. Minua ei muuten haittaa Hasbeensin yhteistyö Henkkamaukan kanssa - samanlaista semikamaa ne kengät ovat kuin vaikka Lanvinit. Toinen on vain semisti kestävää kehitystä ja toinen semiselektiivistä. Tässäkin on minun nähdäkseni hyvä sivistystesti. :)

Vaikka ruskea onkin lempivärini, näemmä kengissä vallitsee musta. Mutta onhan musta käytännöllinen kengän väri - ja käytännöllisyys on se, joka minun kenkäkaapissani vallitsee.

Minua muuten kiinnostaisi erittäin paljon toisella puolella maailmaa lomailevan Annan vastaava lista. Niin, että kun kotiudut sieltä jostain, niin listaapa niitä vähän näyttävämpiä ja kenties vähemmän käveltäviä kenkiäsi. :)

Hetken himotuimmat

2011-01-27T17:30:00.003+02:00

Tämän päivän lista on oikea toivelista. Eli viisi eniten himoitsemaani itemiä juuri nyt.

1. Mustat löysävartiset saappaat, joissa on niittejä tai solkia. En ole vielä törmännyt täydellisiin yksilöihin. Muuta syytä hankkimattomuuteen ei ole. Kuvan saapas on ihan hyvä vaihtoehto. Kaupassa en ole ihan noin kivoja kenkiä nähnyt. Ja pitäisi toki sovittaakin...

lainasin popon täältä

2. Vapaan tyylin suksisetti. Ensi viikolla minä opin luistelemaan. Tai viimeistään seuraavalla. Sitten pitäisi hankkia sukset, että pääsee reenaamaan.

suksivat täältä

3. Tigin S-factor Smoothing shampoo ja hoitoaine. Kampaajani pesi minut tällä Tigin shampoolla kerran viime syksyisellä kampaamokäynnilläni. Sekä shampoo että hoitsikka tuoksuivat ihanan pirteiltä. Juuri tällaista tuoksua kaipaisi uniseen aamuun. Minulla valitettavasti on jo jottalitra sekä shampoota että hoitoainetta (ja lyhyt tukka, joten kumpaakaan ei kulu paljoa kerralla). En voi siis mitenkään perustella uusinen pöniköiden hankkimista, ennen kuin vanhat on lutrattu loppuun.

Täältä pesee!

4. Diorin luomiväriviisikko sävyssä 004 Mystic Smokys. Blogimaailma on aivopessyt minut uskomaan Diorin viisikoiden ylivoimaan. Tekisi mieli hankkia oma ihkaeka paletti. Mutta minulla on jo miljuuna luomiväriä. Aika vaikeaa perustella homokalliin paletin tarvetta. Edes itselle.

Täältähän tää

5. Iso medaljonki pitkässä ketjussa. Kävin joskus kauan sitten ostamassa kultakaupasta pitkän hopeaketjun eräälle riipukselleni. Myyjällä oli aivan ihana medaljonki, jossa oli pitkä ketju (jota käytin kuvaamaan tarvettani: "tollanen ku sulla"). Siitä asti olen hieman himoinnut vastaavaa kokonaisuutta. Ketju saisi siis olla niin pitkä, että medaljonki roikkuisi pitkällä rinnan päällä. Ja itse medaljonki tosi plain ja "sopivan" iso, ehkä noin 2,5 cm korkea. Medaljongin puutteen syynä on lähinnä suunnaton maunous ja vähän myös muiden tärkeämpien hankintojen priorisointi. Mutta himoita voi!

Kuva täältä

Tällä kertaa oli näemmä ykkönen ekana. No, vaihtelu virkistää. Mitäs muille saisi olla?

Mageimmat manikyyrit

2011-01-26T09:00:00.015+02:00

Sitten kynsiä. Ei niitä ole tullut blogattua yhtään niin paljoa kuin vaatteita, ja olen aika aloittelija (ja lyhytkyntinen) verrattuna noihin oikeisiin kynsibloggareihin. Mutta jotain rävellyksiä tässä enivei:

5. Ninjaturtlesit Voiko hauskempaa ollakaan, kuin käsi täynnä turpiin vetäviä kilpikonnia?

4. Vino manikyyri Laiskan ämmän tapa korjata kärjistä lohkeilleet kynsilakat. Opin tämän jipon joskus Ostolakon Virveltä. Ja kikalle on ollut käyttöä, koska punttisalilla ja pallopelaillessa kynsilakat ropisevat alta aikayksikön. Jos jaksaa vähän kikkailla, niin kynällä voi vedellä vielä koristeviivat. Pahoittelen aloittelijan epätarkkaa kuvaa.

3. Söpöt pikkueläimet Voiko olla mitään ällösöpömpää kuin vaaleanpunainen kynsilakka, pikkueläin-Konadit ja vielä vähän blingiä. Itseäkin alkaa melkein jo ällöttää. :)

2. Joulukaktuksen punaiset konadoinnit Tässä sijoutukseen saattaa vaikuttaa ehkä onnistunein lavastukseni, mutta tykkään kyllä konadin ja kukkablingien harmoniasta. Tuossa Konad-kuviossa on tosian kukkanen noiden strassien kohdalla.

1. UV-kynnet. Nämä sienellä töpötellyt manikyyrit ja tähti-Konadit olivat vain yksinkertaisesti toimiva yhtälö. Kuvassa ei näy valitettavasti se pieni lisä, että kärkien sininen on glitter-lakkaa.

Sellaista tällä kertaa. En ihan ole vielä CN:n tasoa, mutta matkalla sinne... Anna voisi muilta mailta vierahilta palatessaan vähän brassailla omilla leet konad skillzeillään.