Ysärii

Terkkuja täältä toiselta pallonpuoliskolta! Käännän vähän veistä siellä lumisessa haavassa ja postaan taannoisen ysäriluukkini. Olen säästellyt Micmacin ihkua kallopaitaa jo jonkun aikaa. Paidan ongelma on sen lyhyydessä joka ei vain oikein toimi Suomen kesässä tai talvessa ilman aluspaitaa. Noh, osainspiraatio tähän ysäriluukkiin tuli kämppikseni kommentista tukasta, että minun pitäisi käyttää jotain todella grungehtavaa niin viher-harmaa-sini-ruskea tukkani vaikuttaisi harkitulta tyyliseikalta eikä meren teurastamalta kotkanpesältä. Tässä vähän yritystä siihen suuntaan, tukka on tosin silti aivan hirveä. Älkää silti huolestuko, tuo kuva on otettu hassussa valossa, tilanne ei oikeasti ole ihan noin paha.

Ysäri-luukkii

 Ei täälläkään koko ajan ole täydellinen sää. Välillä sataa päivä tolkulla. Tein sateiden vastapainoksi oikein hedelmäiset kynnet kauden hedelmistä. Tai no, omenakausi alkaa vasta syksyllä, mutta kaikki muut ovat kaudessa! Huomatkaa myös ranskalainen manikyyrini hedelmien lisäksi. Vaaleankullertava lakka on China Glazea ja pinkki lakka kärjissä OPIa. En ollut koskaan ennen tehnyt ranskista, helppoahan se oli kun kynsillä alkaa olla mittaan. Eivät ne työttömänä idlatessa kulu.

Nomnomnom. 

Lahjottu

Paras tapa saada uusia vaatteita, koruja tai asusteita on tietenkin, kun läheinen ihminen antaa ne lahjaksi. Minulla onneksi osa läheisistä on tajunnut tämän, ja pari viimeisintä esimerkkiä asusteiden saralta on tässä...

Tommy Hilfigerin laukun toi mies mukanaan Jenkeistä, perusteluna "että voit sitten käyttää jotain aikuisempaa eikä aina niitä pommilaukkuja". Pommilaukulla tässä viitataan Ratian Marimekko-klassikkoon, joita minulla on kolme. En ole ihan varma termin etymologiasta, mutta laukku on kai sen muotoinen, että sinne mahtuisi hyvin pommi.

Käsineet toi äiti Japanista ja antoi joululahjaksi rakkaimmille tyttärilleen (eli meille kaikille). Minä ja kuopus saimme kuvan tapaiset ihanat pilkkukankaiset rusetilliset, kun taas keskimmäisen käsineissä oli kaninkarvareunus, joka kieltämättä oli aika hienon näköinen... mutta äiti taisi aivan oikein päätellä, että kuopus olisi miettinyt vähän liikaa rakasta lemmikkikaniaan. Ja kuten kaikki tietävät, ne käsineiden kanit näyttävät elävänä tältä:

Lisää hieman häiritsevämpiä kuvia ei-heikkohermoisille.

Suuri sisustusnumero

Kun omistaa kenkäpareja enemmän kuin neliöitä, voi säilytys tuottaa joskus haasteita. Eteisen kaappini kenkäritilät pursuavat. Myös kaapin päällinen on täynnä kenkälaatikoita. Myös vaatekaappini lattia on laatikoita pullollaan.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen! Kenkiä voi käyttää esimerkiksi sisustamiseen. Kuten jo kommenteissa uhkailin, kävin joulun jälkeen ostamassa Ikeasta Lack-hyllyjä ja askartelin eteiseeni näyttelyn.

Kenkähyllyt (ja kenkälaatikoita kaapin päällä)

 Toinen - Tyylivarkaista varastettu (hehe) - ideani oli, että kiinnitän seinääni nuppeja, joihin voin ripustaa jotain. Koska tämä ei ole sisustusblogi, niin on lienee arvattavaa, että se jotain liittyy myös pukeutumiseen.: ripustelin nuppeihin laukkuja.

Laukut koristavat seinää

Minulla on näemmä liian vähän kivoja juhlalaukkuja, koska Benettonin arkipussukkakin pääsi seinälle. Mutta luulen, että molemmat näyttelyt ovat vaihtuvia. Seinälle pitää vielä keksiä lisää juttuja. Voisikin kohta mennä punkkaan tuijottamaan tuota seinää ja miettimään, mitä.

Hoi pukki, palju kell on?

Sain tänä vuonna kaksi pehmeää pakettia: patakintaat ja tiskirättejä. Tyynykin oli pahvilaatikossa, niin se ei ollut pakettina pehmeä. Siksi esittelenkin teille vaatteiden sijaan pukin tuoman ihkuasusteen, jonka bongasin joskus Stellan blogista. Ja sitten kirjoittelinkin jo pukille.

Annalle pahoittelut näkyvistä suonista. Katso kelloa. :)

Kyse on siis Conversen rouheasta kellosta. Siskon mies tokaisi kellosta, että onpa naisellinen. :) No ehkä joo, mutta sopii mulle.

Leveä nahkaläystäke ei jatku kokonaan ympäri

Oikeasti olisin halunnut vihreähihnaisen kellon, mutta musta on toki kauhean näppärä, kun se menee kaiken kanssa. Tykkään ja lujaa! Nyt ei passaa enää myöhästyä mistään, kun kuitenkin vilkuilen ihaillen kelloani joka välissä - ellei sitten bussi aja ohi, kun katson ranteeseeni. :)

Vielä lähikuva nahan kuvioinnista

Kiitos, pukki! Tästä hyvästä voisin olla ensi vuonnakin tosi kiltti.

Pientä Promodista

Promod saapui Suomeen, ja Promod saapui myös Espoon Selloon! Selloon saapui tässä taannoin myös Mintahdus, ja koki iloisen jälleennäkemisen yhden lempiketjurättikauppansa kanssa. Ekalla kerralla henkisesti vahavana ihmisenä löysin sisäisen zenini ja kävelin ohi. Mutta perattuani edelleen merkatut vaatteeni pois kaapeistani, ei edes kulutusta vastustava sisäinen hippini pystynyt estämään minua astumasta sisälle kauppaan.

Tarkoitus oli vain "vähän katella" (ja sitten "vähän kokeilla"). Ja oikeasti minulla on ollut jo jonkin aikaa tarkoituksena ostaa uusia pitkähihaisia trikoopaioja talven varalle, koska vanhoissa alkaa olla reikiä. Ne kun ovat sellaista kulutustavaraa. No, Promodissa oli mukavan pehmoisia sellaisia. Ja oli siellä vaikka mitä muutakin kivaa. Mutta lopulta onnistuin kävelemään kassalle vain yhden poolon, yhden minihameen ja sen hankintalistalla olleen trikoopaidan kanssa, vaikka sovituskopissa mukana oli myös kolme mekkoa. Hyvä minä!

Pienen pieni hame, pikkuriikkinen poolo -
eikä yhtään Gimpin IWarpia!

Ja on minulla hyvä syykin tähän shoppailuun: sekä hame että poolo ovat koon pienempiä kuin ennen! Olen heinäkuusta asti käyttänyt personal traineria ja koettanut kiristellä, ja vihdoin tuloksia alkaa näkyä: syksyllä ostamani suorat housut ovat jo vähän väljät, ja nyt Promodissa mahduin ihan helposti minihameeseen kokoa 40, jonka raahasin pukkariin lähinnä vitsinä: "jos mä mahdun tähän, niin totta munassa saan tän kanssa ostaa".

Ja tässäpä nämä mielettömän pienet vaatekappaleet ovat in action. Jalassa on myös edellisessä postauksessa esitellyt uudet nilkkurit. Hameessa on hauskana yksityiskohtana edessä lapputaskut, jotka eivät valitettavasti kuvassa kunnolla erotu. Viimeistelin kissamaisen lookini hauskoilla, kaverin ulkomailta (en muista mistä) tuliaiseksi tuomilla kattikorviksilla. Crazy cat lady -look oli siten täydellinen.

Musta kissa tangoili korvassa

Vain liikaa on minulle tarpeeksi

Vastaus taannoiseen kysymykseen "Kuinka monet kengät nainen oikein tarvitsee?" oikea vastaus taitaa olla "Yhdet lisää".

Koska olen enemmän saita kuin lähimmäisenrakas, suunnistin tieni torstaina Tapiolan Sokokselle, missä on käynnissä loppuunmyynnin viimeiset hetket eli toisinsanoen homoalet. Sokoshan saa lähteä, kun Espooseen tulee iso oranssi M eli metro.

Sokokselta löytyi tosin lahja vain yhdelle tyypille - mulle (muille ostin lahjoja sitten Prismasta ja sain sentään bonusta). Mutta jos muutenkin halvoissa kengissä lukee, että hei moi, me ollaan muuten 40% alessa, niin miten klopoholisti voi muuta kuin kiikuttaa kaunokaiset kassalle?

Pöhköimmät poponi by far

Ja katsokaa nyt näitä! Minulla ei ole ikinä ollut mitään näin epäkäytännöllisen annamaisia kenkiä. Maailmassa on varmaan joku globaali tasapaino pöhköjen korkokenkien käyttäjille: kun yksi lähtee maapallon toiselle puolelle, metamorfoituu yhdestä maiharitytöstä uusi kissakenkäilijä. Nämä kaunokit ovat merkkiä ICON.

Kurnau!

Koska olen kenkämakunikin puolesta trendikäs muotibloggari, niin valitan nyt tässä yhteydessä kaavan mukaan, miten kamalan vaikeaa on saada rojuista hyviä kuvia näin pimeään talviaikaan. Niistä tulee varjoisia ja rakeisia. Minulla paralla kun ei ole edes hovikuvaajaa kotona. Ei oo helppoo. Tosin sillä hovikuvaajalla saattaisi olla joku mielipide 50,5 neliön asuintilaan ja 51 kenkäpariin. Joten paskaakos semmosella...

Maxine, uskollinen jättiläinen

Kuten Minttu pari postausta sitten kertoi, niin pakkasin kimpsuni ja kampsuni,(joita oli muuten paljon) sekä Parikat ja muutin Australiaan, vähintäänkinn vuodeksi.

Täällä on ollut sen verran kylmä alkukesä, että pukeutuminen on koostunut lähinnä farkuista ja hupparista ja nyt säiden lämmitessä, farkkushortseista ja teepaidoista jotka kaikki ovat icuwanhoja.

Yksi uudehko ihanuus on kuitenkin jäänyt blogihuomiotta. Kyseessä on vaivalla huuto.netistä metsästämäni uniikki-Maxine. Kyseinen laukku oli ilmeisesti Parikan uusimman kokoelman koekappale, eikä tullut laajempaan myyntiin. Kuva ei tee oikeutta laukun ihanalle turkoosille värille. Lisäksi Maxine on niin valtaisa, että se syö sisäänsä kolmen päivän Melbourne-reissun vaatteet SEKÄ läppärin. Ja humppaamaan lähtiessä tietenkin myös vaihtokengät. En tiedä enää miten tulin toimeen ilman.

Published with Blogger-droid v1.7.1